Stories of a Freelance Writer-Photographer

Helsingin Uudenmaankadulla, Annankadun ja Fredan välissä, pahaa aavistamatonta shoppailijaa odottaa ihana yllätys. Huomaamattoman näyteikkunan takaa paljastuu todellinen laukku heaven, kirjava valikoima käsi- ja olkalaukkuja sopivassa retrohengessä. Ja kaikki erilaisia.

Tuskin ehdin saada jalkaani yli kynnyksen, kun tiskin takaa alkaa kuulua päivittelyä. -Mitä ihmettä sinulla on jalassa! Ja mitkä kengät, Irikseksi esittäytyvä kaupanpitäjä huudahtelee ja syöksyy ihmettelemään paljettikenkiäni. Minä taas ihastelen mielessäni Iriksen musta-valkoista rusetilla varustettua cardigania (tässä yhteydessä sana villatakki olisi aivan liian arkinen ja maanläheinen) ja hulvatonta elämänasennetta. Iris on ottanut tavakseen juosta perään ja kertoa mielipiteensä, jos hän tapaa komean tai tyylikkään miehen. Näin vanhemmiten se onnistuu. Nuorempana moisia purkauksia olisi luultu iskuyrityksiksi.

Mutta takaisin ostoksille. Kääk, minkä näistä ihanuuksista valitsen! Kun haluan ne kaikki! Ikkunaan asetellut pyöreät kirkkaankeltaiset ja siniset kukkarodiskolaukut, vaaleanpunaiset ja vihreät olkalaukut, mummomaiset käsiveskat, harmaat kasaripussit ja kesää lupailevat olki-iltalaukut. Mikä pahinta – tai parasta, en tiedä – kaupan kätköistä löytyy myös vanhoja kenkiä ja aikamoinen määrä ihania vöitä, nekin kaikissa sateenkaaren väreissä.

Iriksen tyylisilmä ei petä. Päädymme molemmat samaan harmaaseen mokkalaukkuun, jonka saan omakseni 49 eurolla. Näyteikkunan diskopallerot saisi omakseen parilla kympillä. Tämäkin vielä. Näillä hinnoilla tiedän tulevani uusille ostoksille jo ensi viikolla.

Lopuksi Iris-rouva kehottaa minua pitämään kiinni ‘hulluudestani’ (eli pukeutumistyylistäni, näin ymmärrän), vaikken mikään teinityttö enää olekaan. Iris nyökkäilee tietäväisen näköisenä, kun kerron olevani skorpioni. Tunnetusti hullu taivaanmerkki. Vanhemmiten ‘hulluus’ vain voimistuu, tietää Iris. Lupaan vilkuttaa ohi kulkiessa. Tuntuu siltä kuin olisin saanut uuden sydänystävän.

Iris Shop, Uudenmaankatu 19, avoinna arkisin klo 12 – vähän vajaa 17, lauantaisin klo 14:ään, elokuussa suljettu.

Viikko sitten löysin itseni ostoksilta Asematunnelin Intian basaarista. Batiikkikaapujen ja nyppääntyvien keinokuitutoppien välistä voi tehdä löytöjäkin. Pitää vain jaksaa penkoa eikä lannistua krääsästä ja sekamelskasta. Tunnelma on parhaimmillaan kuin kirpparilla! (Pahimmillaan kuin kuvitteellisessa henkkamaukan varastomyymälässä.) Intianpuuvillamekot saivat minut ihan sekaisin. Hippi hippi shake! Pitää mennä vielä takaisin tutkimaan etnokorupaljous ja hippikassit. Krääsän seassa on taatusti helmiä. Ja kesäksi hankin jeesussandaalit.

Olen suorittanut vähän teollisuusvakoilua. Voin nyt paljastaa ensi syksyn kuumimmat trendit.

Peru. Olen aina tykännyt perulaiskansallisvaatteiden kirkkaista neonraidoista, hassuista huopahatuista ja korupläjäyksistä, mutta Kolmen Sepän patsaalla renkuttavat macchu picchut ovat tehneet Peru-aiheesta vähintään välteltävän. Onneksi tästä muodista voi tehdä oman sovelluksen ilman näkyvää yhteyttä ennen mainitulle aukiolle. Neonvihreää, viininpunaista, pinkkiä ja turkoosia vierekkäin, hattu päähän ja huivit kaulaan! Etnokauppaan löytöretkelle. Kustomoi oma hippikassi.

Venäjä. Pitihän se arvata, että maatuskamuotikin julistetaan viralliseksi muodiksi. Onneksi asumme Suomessa, josta saa hienoja venäläisiä koruja ja aitoja venäläishuiveja. Ihanaa slaavilaista kansallisromantiikkaa. (Tähän liittyen ennustan, että Ukrainan uusi kaasuprinsessa-pääministeri Julia Timoshenko on juuri lanseerannut uuden hiusmuodin: Hiukset letille ja päälaelta kiinni! Mikä lie tämän kampauksen oikeaoppinen nimi?)

Baskeri. Mummupäähine tekee comebackin.

Leveälieriset Biba-hatut. Ja muutenkin ajassa rynnistetään taas taaksepäin 70-luvulle. Nyt voisi ottaa uudestaan käyttöön vaikka ne kirpparilta hankitut takkimekot. Ja vekkihameet. Polvipituisen hameen kanssa puetaan värikkäät sukkahousut.

Rannekorut. Helmet siirtyvät kaulalta ranteeseen.

Luumunpunainen.

Nöy! Emme tosiaan. Kaikenlaista muotihullutusta olemme nähneet, mutta yhtä emme. Pyöräilyhousut eivät ole vielä tulleet takaisin. Mutta pian ne tulevat, sen takaan. Kiiltävinä ja kuviollisina, kaikissa muodoissaan! Ekana voi harjoitella virittämällä pyöräilyhousukkeet talvishortsien alle lämmikkeeksi tai ihan vaan tyylitarkoituksella. Ja kesällä sitten pelkän jättipaidan kanssa. O-ou, lähimmäisesi pyörtyvät!

Kuulin, että Aino-tohvelit ovat tänä vuonna ensi kertaa baarikelpoiset. Supersöpöt ne kyllä ovatkin punapompuloineen. Vielä kun Nokian Jalkineet alkaisi valmistaa korollisia kumisaappaita niin hyvä hyvä hyvä!

Näin talviaikaan lämpötilan sahatessa nollan ympärillä hyvät kengät ovat harvassa. Toistaiseksi paras keksimäni ratkaisu ovat toppakengät. Nyt niitä saa vielä halvalla kirppiksiltä. Kaikki äkkiä kahmimaan, ensi talvena voi olla jo toisin.

Miksiköhän huopikkaiden pitää olla aina raivostuttavan tontunpunaiset tai tylsistyttävän harmaat? Pinkki huopikas olisi ehdoton pakkaskelin kenkä!

Entä kuka alkaisi valmistaa uudestaan perinteisiä talvilenkkareita! Eihän sen parempaa kenkää olekaan – lämmin, käy vesikeliinkin ja pitää jäätiköllä. Itse kaihoilen sellaisia tummansinisiä korkeavartisia lenkkareita, joita pojat pitivät ala-asteella. Niissä oli hienot sahalaitaiset korkeat pohjat ja ihanan kireät varret.

Nyt molemmille kivat samispaidat. Saatavana yhdessä samiskoossa, joka on poikien S ja tyttöjen L. Pojille tiukkaa ja tytöille löysää. Unohtajaa hiphop ja napapaidat. Vain erittäin rajoitettu pikkuerä. Kuvituksena jumppaaja tai agentti. Hinta 28 euroa. Varaa omasi osoitteesta koala at kutita.net.

One size fits all!

Jippii, mikä keksintö – talvishortsit! Shortsit yhdistettynä sukkahousuihin, se on tietenkin yhtä kuin talvishortsit. Shortsit joissa tarkenee talvellakin. Täydellistä Suomen oloihin.

Kutita suosittelee talvishortseiksi väljiä ja polven yläpuolelle loppuvia shortseja. Upslaakeilla varustetut shortsit on tässä erityisen hienot. Kangas mielellään vähän paksumpaa sorttia. Varminta on valita yksiväriset. Farkkushortsitkin käy, mutta vaatii pukijaltaan kyllä aika paljon…Jalkaan pienet ballerinat tai isot saappaat. Yläosastoon paljon kerroksia ja väljää vaatetta.

Tarkkaavaisimmat jo huomasivat, että horjun periaatteissani, kun puhun sukkahousuista näinkin positiivisesti. Talvishortsien alla toimii toden totta myös leggingsitkin, myös kuviolliset. Ja erityisesti raidalliset ja vähän väljät leggingsitkin!

Ja sanomattakin on selvää, että nämä shortsit on kaikki kirpparimalleja. Vaikka mistä sen tietää, vaikka suuren maailman kaupoista voisi jo löytyä paksumpia shortsejakin. Kun kerran talvishortseja on bongattu jo Helsingissäkin! Kertokaapa, kun shorsit ilmaantuu H & M:n talvivalikoimaan…

Kuten olette varmaan huomanneet, mummuilu on nyt isosti muotia maailmanlaajuisia vaateketjuja myöten. Tämä mummumuoti on kuitenkin vähän eri juttu kuin mistä kirjoitin aiemmin (kts. Mummut on pop I). Tässä muodissa on kysymys sellaisesta perinteisemmästä mummusta, joka neuloo keinutuolissa ja säilöö marjoja. Tämä mummu ei hae siistejä lippiksiä etelänmatkoilta eikä diggaile kimallusta ja paljettia. Tämä toinen mummu on elokuvista ja tv:stä tuttu, sellainen turvallinen isoäiti-tyyppi. Tämä mummu esiintyy kaikilla vuosikymmenillä.

Tässä mummun kakkostyypissä on minun mielestä kivaa ja kopioimisen väärtiä seuraavat asiat:
– ristipistotaulut (etenkin kaikki kukka-aiheiset)
– tummanruskeat sukkahousut, mielellään vielä vähän isot että menee rymppyyn nilkoissa
– villasukat
– polvipituiset vekkihameet
– käsin kudotut villatakit
– poplarit
– sifonkihuivit
– teryleeni
– käärepaperilliset karkit kulhossa sohvapöydällä
– pitsiliinat pikkupöydillä ja nojatuolin päällä
– sohvatyynyt!

Molemmilla mummutyypeillä on kyllä samanlainen kampaus. Harmaa permanentti.

Mummut on ehtymätön aarreaitta! Ihanat mummut.

Lits ja läts. Vesi- ja räntäkelillä kätevin jalkine on kumisaapas. Eikä vain kätevin vaan myös kivoin (=vempoin (kirj. huom.)) ja hauskin! Varpaat pysyy kuivina ja silti kenkä on tyylikäs.

Tyylikkäimpiä kumppareita on mun mielestä kaksinkerroin taitellut (malli kuin malli), tietenkin perinteiset mustat Nokiat ja ehkä jossain määrin uudelleenlämmitetyt Hai-saappaat. Kunhan ei niiden kanssa intoudu yhdistelemään ihan pelkkää Ivana Helsinkiä ja Nansoa; sitten menee Suomi-retroilu jo överiksi! Mahtavia on myös matalat kalossimalliset kumikengät, joita ei ehkä voi edes saappaaksi nimittää eikä kukaan ainakaan hoksaa että siinä kulkee nyt mimmi saappaat jalassa.

Hienoja saappaita saa myös Helsingin Kalliosta Fleminginkadulta. Siinä Siwa-kauppaa vastapäätä on outo sekatavaraliike. joka myy villisti koristeltuja pallo- ja pompulasaappaita. Sinne ostoksille mars ja syksy saa saapua!

(Ehkä kumisaappaat näyttää just nyt sen takia hauskoilta, kun kaikki saappaat muutenkin on ns. muotia…Mietin vain…)

Joskus ajattelin, että sitten kun urheilusukat tulevat muotiin, kaikki on nähty! Urheilusukkien paluu tuntui muodin kiertokulun totaaliselta finaalilta. Mihin muka siitä voisi enää jatkaa, jos tyylisiepot kulkisivat katuja urheilusukat näkyvästi jaloissa!

Mutta niin se vain on, että tähän on tultu. Julistan täten urheilusukat muotiin. Vai olinko jo myöhässä? Näitkö jo yhdet trendibaarissa!?

Tässä vähän fiilistelyä tennareiden parissa. Sport pom pom!