Stories of a Freelance Writer-Photographer

Tiia Vanhatapio esitteli eilen uuden mallistonsa ravintola Dubrovnikin leffasalissa. Punaisten samettiverhojen rullattua sivuun nähtiin täydellisiä turvapukeutujan asuja!

Jo ekana lavalle liihotellut keltainen pellavaleikkihaalari sai sydämeni hyrisemään. Kotelo joka peittää keskikehon – täydellistä! Näin jo itseni keekoilemassa Vanhatapion haalari päällä New Yorkin kuumassa kesäyössä. Ilman viiletessä haalarin päälle voi virittää villatakkia (ja kuten muistamme, se on turvapukeutujan kaikista paras kaveri) ja farkkutakkia ja muuta somaa, alle tietenkin sukkahousut. Iih.

Vanhatapion housuissa on korkeat vyötäröt, paidoissa ihanat korkeat ryppykaulukset. Turvaa luovat myös taskut, kun ne ovat juuri oikealla korkeudella käsien lämmittelyä ja piilottamista varten. Poronnahkatakissa taskut olivat oikeaoppisesti mahan päällä. Pisteenä iin päälle myös pikkumustassa oli taskut! Turvaa cocktail-kekkereille, sinne missä sitä eniten tarvitaankin.

Näytöksen jälkeen mieleni valtasi autuas täyttymyksen tunne. Vanhatapion vaatteet ovat jollain mystisellä tavalla täydellisiä. Kauniita ja samaan aikaan turvallisia, juuri sellaisia joihin haluan kääriytyä. Tuskin maltan odottaa, että mallistot tulevat myyntiin Lux-kauppaan. Kaiken lisäksi taitavasti tehtyjä ihan oikeasti laadukkaista materiaaleista.

Voihan täyttymys. Taisin kokea katharsiksen!

Jipii Tarja. Tarjalla oli kaulassa niin hienot pompulakorut presidentinvaalipäivänä. Suuria, erikokoisia ja erivärisiä palloja ketjussa. Tähän asti olen bongannut Tarpalla vain erilaisia mammamaisia rintakoruja, mutta merkityksekkäänä päivänä maan pää oli kiskaissut kaulaan kunnnon pallerot. Kokoa riitti.

Mutta oliko ne sellaset huovutetut taidekäsityöpallot vaiko jotain muuta materiaa, siitä en päässyt selvyyteen. Ehkä presidentinkanslia voi kertoa. Huovutuspallot laskevat Tarpan pisteitä, muut pallot nostavat.

Mitähän Tarjalla on kaulassa kahden viikon päästä?

Pursimiehenkadun Valio-kenkäkauppa pelasti taas päiväni. Ja talveni. Kävin ostamassa ylikätevät Aaltosen nahkasaappaat, joissa on kunnon kumipohja, lämpövuori ja sopivan löysä varsi, että saan sullottua sinne farkunlahkeen (ja ärsytettyä Radio Helsingin keskustelupalstan poikia – terveisiä!) Mummeli antoi jopa 8 euroa alennusta. Saappailla on valmiiksi ikää jo ainakin 30 vuotta laatikon antiikkisista leimoista ja pölyisyydestä päätellen.

Valio-kauppa on toiminut yli 80 vuotta, jos oikein muistan. Ensin Fredalla, nyt Pursarilla Viiskulman vieressä. Valikoimaa ei ole päivitetty sitten 80-luvun. Eli huonoja kenkiä ei ole joukossa ollenkaan! Kunhan osaa varoa putiikinpitäjän hyllyille asemoimia satunnaisia käytettyjä kengänraatoja…Tai kuka tietää, ehkä ne ovat eksyneet hyllylle ihan vahingossa, mummelin silmät eivät varmaan ole enää huipputerässä. Valikoimissa on mm. miehille aidot lapikkaat ja korolliset tanssikengät parkettien partaveitsille. Naisille ihania mummuavokkaita ja mustat kiiltonahkapiikkarit. Kokoja on rajoitetusti, viimeisiä viedään!

Sisustuskin on aika originelli. Seinällä on kirjava lehtileikekokoelma, mm. aiheina Mika Häkkisen viikset, euro ja Helsingin taskuvarkaat.

Pari vuotta sitten ostin Valiosta 20 eurolla punaiset muovikengät. Mummu taisi kyllä myydä ne nahkaisina, mutta annan kaiken anteeksi. Jouduin ottamaan yhden koon liian isot kengät, koska oikeankokoisen parin toinen kenkä oli ollut näyteikkunassa jokuset vuodet ja kauhtunut aika eri väriseksi kuin parinsa. Nyttemmin näyteikkunaa muuten suojaa auringonpaahteella musta jätesäkkimuovi.

Mene sinäkin Valioon! Unohda ketjuliikkeiden surkeat kenkäesitykset. Eihän niissä pysy edes pystyssä näillä keleillä. Varpaat palelevat, kun saappaissa ei ole vuoria ja pohja on pari milliä paksu. Valio – suomalaisen kenkäteollisuuden viimeinen linnake!

Sitä se on: turvapukeutumista, totta tosiaan. Kun vyötärön haluaa korkealle, kaulukset ylös, sukkahousut jalkaan ja kassiin varavillatakin. Turvapukeutujalle vaatteet tuovat turvaa. Turvapukeutuja haluaa käpertyä vaatteiden sisään kuin myyrä koloonsa. Vaatteet saavat mielellään peittää huolellisesti kaikki arat ruumiinosat kuten alaselän ja mahan.

Huolellisesti rakennetun vaatekotelon sisään ei käy viima eikä kylmä. Turvapukeutuja inhoaa paljaita ihokaistaleita, paitsi kesähelteellä jolloin turvan tuo lämmin, pehmeä ja suloinen ilmavaippa. Silloin voi pukeutua pelkkään kesäyöhön.

Turvapukeutuja saa vaatteistaan myös symbolista turvaa. Kun vaatteet ovat kotoisat ja tutulta tuntuvat, turva on taattu.

Turvapukeutumisen ilmentymiä ovat myös pitkät kalsarit ja kesälläkin matkalaukkuun pakattavat villasukat. Ja kerrospukeutuminen, se se vasta safe dressingiä onkin. Koskaan ei tule hätä, kun aina voi vähentää tai lisätä kerroksia.

Lapsena turvapukeutujia roikotettiin sukkahousujen vyötäröstä, jotta sukkikset varmasti yltäisivät mahan yli kainaloon.

Olen alkanut valmistautua korkeavyötäröisten vaatekappaleiden paluuseen. Harjoittelen vyötäröhameilla, jotka itse asiassa tuntuvat jopa ihanilta (teinimäisten!) lantiomallien jälkeen. Alaselkään ei käy veto, pylly ei vilku ja mahakin lepää onnellisena laajan kangaskaistaleen alla. Olo on suorastaan aikuinen ja ylväs! Harjoittelukappaleina minulla on Mic Mac -farkkuhame tyyliä pultsari ja sähkönsininen paksu samettihame. Kaapissa odottavat vielä kirkkaanpunaiset MC Hammer -silkkihousut, jotka vaativat jo pro-asennetta.

Seuraavaksi viritän vyöt vyötärölle, minne ne oikeasti kuuluvatkin. Sitten voin lähteä New Yorkiin hakemaan ne ultrarokit vyötäröhousut, joita sovitin kesällä 2004 The Good, The Bad & The Ugly -liikkeessä. Ehkä se vyötärökin alkaa kaivautua esiin moisen treenin jälkeen.

Trendit 18.7.2005, Helsinki.

Vasemmalla muovikassista tehty kätevä laukku lp-levyn kantoon. Olkaimet narusta. A vinyl record bag made out of a plastic bag. Shoulder-straps made of ropes.
Oikealla urheilusukista leikatut nilkkakoristimet miehelle. Nähty Ruttopuistossa. Voi sujauttaa myös ranteen ympärille! Ankle accessories cut out of classic sport socks. Suits men. Can be also worn as wristbands!
(Kts. kohta Sport Pom Pom.)

Havainnointi/Seen by: Jenni ja Kspr.
Piirros/Drawing: Jenni.

Elektroniikkalaitteet tarvitsevat suojuksia. Kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet, modernit musiikkilaitteet ja digitaalikamerat voivat pudotessaan tai kovaan aineeseen iskeytyessään vaurioitua. Kuitenkin kannettava elektroniikka on nimensä mukaisesti luotu mukana kuljetettavaksi. Kuljetukseen ja liikkeeseen sisältyy aina riskejä.

Tähän asti markkinoilla ei ole ollut tarpeeksi tyylikkäitä saati yksilöllisiä elektroniikkasuojuksia. Kannettavan tietokoneen käyttäjän on ollut tyytyminen mustaan salkkumaiseen kantoratkaisuun. Kameroille on ollut saatavilla vain samaan estetiikkaan luokiteltavia koteloita. Matkapuhelimia on ollut pahimmillaan pakko kantaa nahkaisissa vyötärökoteloissa. Elektroniikkasuojusten ulkoasua on määrännyt miehisyys, teknisyys, yksitoikkoisuus, värittömyys ja persoonattomuus.

Nyt Kutitan uusi School’s Out Collection korjaa tilanteen! Personoitavilla teksteillä koristellut elektroniikkasuojukset tukevat kantajansa persoonaa. Voit itse valita suojuksen ja tekstin värin elektroniikkalaitteeseesi sopivaksi. Mallisto käsittää suojuksia tietokoneille, kameroille, iPod-musiikkilaitteille, matkapuhelimille sekä kosmetiikalle ja kirjoitusvälineille, jotka nekin on hyvä suojata kauniilla ja tehokkaalla suojuksella.

School’s Out Collection -malliston hilpeillä teksteillä juhlistat samalla koulun taikka opintojesi päättymistä. School’s Out! That’s Freedom! Yeah! Malliston tekstien laatimisessa on avustanut 9B-luokka.

Mallistoon kuuluu myös 9B-luokan suunnittelema ja toteuttama uniikki, moderni diskoryijy. Ryijy on nähtävissä heinäkuun loppuun saakka osoitteessa Kankurinkatu 5, Helsinki. Hintatiedustelut allekirjoittaneelta.

Terveisiä Taikista. Jos Taikin vaatetusopiskelijat saa päättää, me pukeudutaan kohta pusseihin ja huppuihin! Kävin juu perinteisessä muotinäytöksessä. Vallitseva trendi oli pussit: housuissa, hameissa, paidoissa. Ja huput. Tulevaisuuden asu on hupullinen lyhytlahkeinen shortsihaalari. Taikka hupullinen viitta.

Vinkkejä kotiompelimoon: Hupullisista vaatteista voi leikata hupullisen, olat peittävän viitan! Pussivaatteen saa melkein mistä kaavusta tahansa kuminauhakujilla. Ja pussihameen pitkästä leveähelmaisesta hameesta. Kolua UFFin ysäritangot.

Musta, harmaa, luumunpunainen, valkonen. Takuuvarmat värit. Olis joku voinut vähän revitelläkin, sanon mää.

Se ihmetyttää, että kasariluku jaksaa edelleen inspiroida. Vaikka olis noita muitakin vuosikymmeniä jo vapaina kierrätyksen kohteiksi. Ehkä se on sitten se oma nuoruus, josta haluaa ammentaa?

Myös pliseeraukset ja laskokset ja vekit on opiskeltu. Ja pillihousut. Kuka sen sanoikaan, että vähintään yhdet hyvät housut pitää opiskeluaikana saada tehtyä? No nyt on kaavoja porkkanapuntteihin.

Olinpa kriittinen. Oli paljon hienoakin. Mun omia suosikkeja oli Mai Ohta ja Midori Tsunoi, Salli Raeste, Ikla Wright, Anna Vepsä (koska sillä oli poronkarvaa ja lappinauhoja), Tiia Vanhatapio ja Laura Laine ja Daniel Palillo. Ja nyt olin muuten ihan rehellinen ja vakavissani. Kerrankin.

Voi kunpa voisin minäkin olla turistina Suomessa. Viimeistään paluumatkalla Helsinki-Vantaan lentokenttämyymälässä hurahtaisin täydellisesti puisiin Muumi-miniatyyrihahmoihin, poronnahka-avaimenperiin ja sini-puna-kelta -raitoihin. Ja kuksan ainakin ostaisin! Mahtavaa suomidesignia. Suomessa on ihania matkamuistoja, tiesittekö!

Matkamuistohullutus alkoi, kun kävin ostamassa Stokkalta Lontoon kavereille tuliaisia. Lappalaistumppuja jäljittelevät söpöt avaimenperät makaavat vieläkin oman keittiön hyllyllä, kun en raaski luopua niistä. Enkä osaa niitä omaan LAUKKUUNIkaan (laukkuunhan nyt kuuluu kaikki killuttimet kiinnittää) virittää ties minkä yltiökansallisromantiikan pelossa. Tänään ihastelin Kansallismuseossa hienoja lappilaisia nahkapusseja ja päähineitä.

Mutta lapikkaat on silti edelleen ihan hirveet miehen jalassa enkä kyllä laittaisi neljäntuulenlakkiakaan kenenkään aikuishenkilön päähän.