Farkkuostoksilla

Mikähän siinä on, kun muuten on niin mukava löytää omaperäisiä vaatteita, mutta farkkujen pitää olla just samanlaiset kuin muilla ja tunnistettavaa merkkiä? Muita vaatteita ostaa ilomielin kirpparilta ja tekee itsekin. Mutta farkut näyttää helposti ihan pöntöltä! Farkkujen PITÄÄ olla aina tiettyä merkkiä ja tiettyä mallia, milloin dieselit milloin levarit tai leet. Kauhuskenaario on farkut, jotka näyttää siltä, että olen ne ihan itse tehnyt! Voiko nolompaa olla?

Ajatukset lähti pörräämään, kun löysin viime viikolla erään suomalaisen pikkuvaatemerkin farkut. Hauskan malliset, juuri sellaiset pillipuntit, joiden perään tässä on pian jo vuoden verran haikailtu. Ajattelin että nyt vihdoinkin ne löysin! Mutta ei. Jalassa farkut näyttivät jotenkin kummilta. Malli ihan hyvä ja värikin, mutta joku on pielessä. Jotain outoa ja väärää niissä oli. Liian kotikutoisen näköiset, ei tarpeeksi teolliset? Tikkaukset ja detaljit oli kuitenkin paikallaan. Pyörin ja pyörin peilin edessä ja ihmettelin, missä hitossa se vika on.

Lopulta päädyin kuitenkin nämä ihmeelliset farkut ostamaan. Onhan se kiva tukea pieniä merkkejä ja omistaa vaatteita, joita ei ole ihan jokaisella kolmosen ratikassa. Mutta silti. Nyt kyselen kaverilta, ettei farkut vaan näytä ihan siltä, että olen ne itse värkännyt? Mutta mitä pahaa itse tehdyissä farkuissa olisi? Miksi farkkuja ei punnita samoilla kriteereillä kuin muita vaatteita?

Posted in Blog post | Comments closed

Kuuba – kehittyneen leggings-kulttuurin maa!

Missään en ole nähnyt niin estotonta ja värikästä leggings-kulttuuria kuin Kuubassa! Siellä kaiken ikäiset ja -kokoiset naiset kulkevat piukat trikoot jalassa muotojaan peittelemättä. Trikoiden päälle ei tietenkään viritetä meikäläisittäin hametta. Vain t-paidan helma voi lipattaa hieman trikoon kauluksen päällä.

Onnistuimpa näkemään jopa kokonaisia trikoosettejä: trikoot ja kireä toppi samasta kankaasta. Värivalikoimakin oli aisteja hellivä: kirkkaita sävyjä, parhaimmillaan neonväriä ja raitakuoseja dingo-henkeen. Mustia trikoita en tainnut nähdä yksiäkään. Materiaalit lycramaisen kiiltäviä.

Suomalainen voi tähän tokaista, että trikoo on riskillä ruma. Niinhän se onkin, mutta kuubalaiset sattuvat olemaan jumalaisen kaunista kansaa. Kuubalaisia trikoonaisia on ilo katsella, jopa niitä keski-iän ylittäneitä. Sitä paitsi Kuubassa ihminen voi olla juuri sellainen kuin on. Vartalon muhkuroita ja pömppämahaa ei vahdata silmä kovana niin kuin perä-Pohjolassa.

Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäi, mistä Kuuban naiset ovat nuo ihanat raitapiiponkinsa ostaneet. Itse en löytänyt leggingsin leggingsiä, en peso- enkä dollarikaupoista. Mieltä jäi kaihertamaan erityisesti se yleisin malli, kelta-mustaraidallinen kiiltävä trikoo. Sellaiset jalassa kelpaisi viipottaa kevään taas koittaessa Helsinginkin katuja pitkin. Ujo suomalainen peittäisi kyllä pyllynsä farkkuminariin. Mutta kuvittelepa farkun ja kelta-raidan yhdistelmää! Mahtavaa!

Viime aikoina kuubalaistyylisiä, kiiltäviä leggingsejä on näkynyt jo suuren maailman catwalkeilla. Kuka uskaltaa ekana Suomessa vetää kiiltotrikoot jalkaan, ilman pyllyn peittävää hametta?

Posted in Blog post | Comments closed

Tee-se-itse -raitoja!

diy stripes

Tuntuuko kankaanpainanta työläältä ja hitaalta vaikka muuten hauskaa onkin? Varsinkin seulojen valottaminen tai kaavioiden leikkaaminen? Pidätkö raitakuoseista? Lojuuko kaapissasi tylsiä yksivärisiä paitoja? Jos vastasit kaikkiin kyllä, tässä oikotie onneen:

Onnenavain on maalarinteippi, jokaisen nikkarin lempityöväline! Maalarinteipillä saat kätevän raitakuosin hetkessä. Sen kun teippaat raitoja haluamallesi alueelle ja mieluiseen tiheyteen. Teipit voi liimata joko seulaan tai suoraan paitaan, jos teet vain yhden kappaleen. Teipin avulla kiinnität samalla vaatteen kätevästi pöytään. Huom. hauskaa jälkeä saat, kun et yritäkään peittää teipillä koko vaatetta tai jos asemoit teipit tarkoituksellisen vinksin vonksin. Jos haluat rokimpaa jälkeä, vedä raakkelia/lastaa vain kerran tai paina lastan toista reunaa enemmän kuin toista, niin syntyy mukavan rosoisia raitoja.

diy stripes

Posted in Blog post | Comments closed

Sukista säärystimet!

Vanhoista villasukista ja paksuista polvisukista saa käden käänteessä upeat säärystimet! Kas näin:
1. Leikkaa teräosa irti nilkan kohdalta. Ei tee kipeää, vallankin jos kantapäässä ammottaa reikä.
Vielä siistimmät säärystimet saat, jos jätät kantapään ja kärkiosan väliin lenkin.
Leikkaa siis kantapää ja kärki erikseen pois. Säärystin pysyy tukevasti paikallaan, kun lenkin pujottaa jalan alle. Erityisen makean näköinen tällainen säärystin on korkkaireiden kanssa. Erikoismalli pääsee oikeuksiinsa!
2. Siisti leikkuukohta saumurilla, jos olet sellaisen onnellinen omistaja. Myös ompelukone käy – nyt ei olla turhan tarkkoja!
3. Vedä aikaansaannos nilkkaan.

Mitä kirjavampi sukka, sitä villimpi ja hienompi säärystin. Itse en kyllä tekisi säärystintä kirjoneulesukasta. Mummun jätelangoista neulomista saapassukista tulee parhaat säärystimet. Ainutlaatuisia väriyhdistelmiä!

Joku voi tietenkin haluta pujottaa säärystimen ranteeseensa. Mikäs siinä.

Vanhat sukat hyötykäyttöön, julistaa Koala!

Posted in Blog post | Comments closed

Poikkeus!

Ei ihan kaikki ole sittenkään paremmin Ruotsissa! (Kts. edellinen kirjoitus.) Tuli mieleeni yksi juttu, joka on muuten aika tärkeä juttu.

Meillä ei sentään ole vielä tuotteistettu kirppareita niin kuin Tukholmassa. Siellä alan veteraani taitaa olla Lisa Larsson ja perässä ovat tulleet jo hyväntekeväisyysorganisaatiot kuten kaupunkilähetyksen kirppistoiminta. Lisa ja Söderin eksklusiivi-kirppariliikkeet myyvät vain valikoitua second hand -kamaa. Ja hinnat ovat sen mukaiset. Kaupunkilähetyksen liikkeen konseptin ovat suunnitelleet kaksi heppua, jotka penkovat ja valikoivat työkseen pelastusarmeijan keskusvarastossa. Stadsmissionen-liikkeessä myydään myös kustomoituja kirppisvaatteita. Tekijöinä valikoidut, nuoret suunnittelijat.

Lisan liikkeen komppaaminen kuuluu tukholmalaisteinien rutiiniin siinä missä H&M. Tunnelma putiikissa voi olla toisinaan aika kiihkeä, kun teinit taistelevat harvinaisista aarteista. Kuka ehtii ensin! Hinnalla ei näytä olevan väliä. Lisan liike on kullanarvoinen myös kaikille tukholmalaisstylisteille. Sieltä saa kätevästi ja keskitetysti muotiin uudelleen kierrätetyt menneiden vuosikymmenten tyylit.

Ole siis onnellinen, kun teet euron vaateostoksia lemppikirpparillasi. Parhaat – runsaimmat ja halvimmat – kirppikset löytyvät luonnollisesti maakunnista. Omaa suosikkiani en kuitenkaan paljasta!

Lisa Larsson ja Stadsmissionen Second Hand löytyvät Söderin Bondegatanilta.

Posted in Blog post | Comments closed

Allt är bättre i Sverige

Niin, miksi kaikki onkaan niin paljon paremmin tuolla lahden takana? Enemmän tarroja lyhtypylväissä, hienompia spray-maalauksia, enemmän hauskoja vaatekauppoja, enemmän yllätyksiä kaduilla? Outoihin vaatemerkkeihin ja villeihin virityksiin törmää joka korttelissa. Yhden vaivaisen tunnin aikana näkee Södermalmilla yhtä paljon hauskan näköisiä tyyppejä kuin Helsingissä koko talvena. Helsingissä ainoa virkeä nuorison alakulttuuri näyttää edelleen olevan rastapäiden ja tulikeppimiesten mafia. Tukholmassa näkyy rasvarokkareita, pitkätukkarokkareita, kasarigootteja, poppareita.

Tiedän, luokittelu ei ole kivaa. Halusin vain demonstroida tukholmalaistyylien kirjoa. Tiedän senkin, että naapurimaan edustajat saattavat vaihtaa tyyliä kuin meikäläiset sukkia. Joo, ja tiedän, tyyli on vain pintaa. Kirjava katukuva on kuitenkin kivempi kuin harmaa massa. Rohkeutta ja väriä peliin, siskot ja veljet!

Kun kuljeksit Söderissä, tsekkaa ainakin:

Under, Tjärhovsgatan 19, pe 12-18, la-su 12-16, [email protected]
Kaikkea kivaa, lastenvaatteita, ite tehtyjä koruja, pikselitaidetta, vanhaa ja uutta.

Le Shop Stockholm, Nytorgsgatan 23B.
Villeyden huipentuma. Vieressä retromuovikauppa.

Jenny&Josefine, Södermannagatan 18, ma-pe 11-18.30, la 12-16, [email protected]
J&J:n omaa designia, muita merkkejä, second handia, kasaria.

Posted in Blog post | Comments closed

Mummut on pop I

Hei katsopas mummuasi uusin silmin! Mummut ovat nimittäin lähemmin tarkasteltuna monesti täydellisiä tyylivirtuooseja. Ainakin oma mummuni. Hän rakastaa kimallusta, paljetteja, tiikerikuvioita ja lippalakkeja. Aikaisemmin sanoin mummun tyyliä kitschiksi ja hymyilin huvittuneesti. Nyt kuolaan mummun Lanzarotelta hankkimia turisti-t-paitoja, ilmaislippalakkeja ja gepardikuosista sadetakkia.

mummu

Ryövää mummusi vaatekaappi. Niin minäkin tein. Saaliiksi sain mustan collegen, jossa on hopeinen tiikeripainatus ja hopeahelmikirjailuja. Seuraavaksi ryöstän mummun t-paidat. Muistan hämärästi myös yhden luonnonvalkoisen collegen, jossa oli moniväripainatus. Onkohan se vielä tallella?

mummumummu

Posted in Blog post | Comments closed

Kireät takit

Kuinka suurien toppatakkien alle oikein mahdutimmekaan aikoinaan ihanat toppacolleget ja muut kasariluvun möhköpaidat? Nyt villapaitojen kasvaessa pituutta ja leveyttä ei tahdo millään löytyä takin takkia, jonka alle mahduttaa siistiisti kaikki tursuava paitamateriaali. Takit sen kun pysyvät kireinä ja kapeina! Ei se mitään, jos paidan helma liehuu takin alta. Voi se näyttää ihan tyylikkäältäkin. Ikävää on hihojen rullautuminen ahtaaseen kainaloon. Takin alle ei mahdu takkia leveämpi paita!

Niinhän se oli, että 80-luvulla olimme alhaalta kireitä ja ylhäältä löysiä. Nyt ollaan alhaalta ja ylhäältä kireitä, paitsi sisätiloissa joissa jättipaidat ja lepakkohihat saavat lepattaa villisti ja vapaasti.

Pitänee kaivaa kaappien kätköstä ne aidot kasaritoppikset. Niin, ja ne kahisevat pyllyn päälle ulottuvat anorakit, joita väännettiin kiiltävistä neonprinttikankaista.

Posted in Blog post | Comments closed

Pillipuntit

Viime keväänä se alkoi. Pillipunttien epätoivoinen metsästys. Kun kerran oli nähnyt yhdet kunnon pillikset elävänä, jossain Pariisissa se taisi olla, kaikki vähänkin lepattavat lhakeet näyttivät armottoman junteilta. Enää ei ollut olemassa liian kapeita puntteja, vain liian leveitä. Epätoivo kasvoi sitä mukaan, kun kiersin Helsingin kauppoja pilliksiä kyselemässä. Myyjät tempoivat riemuissaan esiin suoralahkeisia farkkuja! Pöyristys! Ainoa pelastus päällä maan oli iki-ihana rakastettuni Acne, mutta äkkiäkös tajusin etteivät Acnetkaan mitkään pillikset olleet.
Epätoivo ajoi minut päättäväisyyteen. Jos kerran pillihousuja ei voi ostaa, ne on sitten ommeltava itse. Ompeluprosessi toi kummasti mieleen ala-asteen Dingo-kauden, kun tilasin äidin kotiompelimosta erivärisiä raitahousuja. Palautin ne yksi kerrallaan kavennettaviksi ja taas päivän kuluttua uudestaan kavennettaviksi, kunnes saumat alkoivat uhkaavasti repeillä. Kavenna lisää!, vaadin ja huusin. Äiti oli epätoivoinen. Silloin ei tunnettu vielä strech-kankaita. Ompeluprosessin tiimellyksessä tajusin, että tosi kapeat housut onnistuu vaan venyvästä kankaasta. Niinpä päädyin ostamaan Lee Monroet, mikä oli myönnytys sekin. Olin jo kerran päättänyt, että strechejä en jalkoihini vedä. Ja omaompeleet kuristavat epäilyttävästi joka askeleella. Mutta onpahan pilliä. Vaikka sitten mukavuuden kustannuksella.

Posted in Blog post | Comments closed
  • Liisa Jokinen

    Liisa Jokinen

    Freelance Writer, Street Style Photographer
    email:
    mobile: +1 (415) 802-3230