Mikähän siinä on, kun muuten on niin mukava löytää omaperäisiä vaatteita, mutta farkkujen pitää olla just samanlaiset kuin muilla ja tunnistettavaa merkkiä? Muita vaatteita ostaa ilomielin kirpparilta ja tekee itsekin. Mutta farkut näyttää helposti ihan pöntöltä! Farkkujen PITÄÄ olla aina tiettyä merkkiä ja tiettyä mallia, milloin dieselit milloin levarit tai leet. Kauhuskenaario on farkut, jotka näyttää siltä, että olen ne ihan itse tehnyt! Voiko nolompaa olla?
Ajatukset lähti pörräämään, kun löysin viime viikolla erään suomalaisen pikkuvaatemerkin farkut. Hauskan malliset, juuri sellaiset pillipuntit, joiden perään tässä on pian jo vuoden verran haikailtu. Ajattelin että nyt vihdoinkin ne löysin! Mutta ei. Jalassa farkut näyttivät jotenkin kummilta. Malli ihan hyvä ja värikin, mutta joku on pielessä. Jotain outoa ja väärää niissä oli. Liian kotikutoisen näköiset, ei tarpeeksi teolliset? Tikkaukset ja detaljit oli kuitenkin paikallaan. Pyörin ja pyörin peilin edessä ja ihmettelin, missä hitossa se vika on.
Lopulta päädyin kuitenkin nämä ihmeelliset farkut ostamaan. Onhan se kiva tukea pieniä merkkejä ja omistaa vaatteita, joita ei ole ihan jokaisella kolmosen ratikassa. Mutta silti. Nyt kyselen kaverilta, ettei farkut vaan näytä ihan siltä, että olen ne itse värkännyt? Mutta mitä pahaa itse tehdyissä farkuissa olisi? Miksi farkkuja ei punnita samoilla kriteereillä kuin muita vaatteita?