Stories of a Freelance Writer-Photographer

On aika top-ostosten! Jumalaisen Christopher Kanen Topshop-kokoelma on saatavilla online.

Kanen Topshopille suunnittelemissa unelmissa on kaikki se hyvä, mitä on Kanen omissakin kokoelmissa: minipituus, vetoketjut, tyköistuva seksikkyys, röyhelöt, mahtavat värit.

Viime joulukuussa sain mielenkiintoista sähköpostia. Itseoppinut venäläinen neulesuunnittelija Alexander Seraphim otti yhteyttä. Viestin liitteenä oli kuvia Seraphimin käsittämättömistä ja huimista neulepläjäyksistä: kansallisromanttisia, kalevala-henkisiä fantasiamaisemia, hupsuja eläinoliota kiipeilemässä ylös alas neuletakkeja, jättimäisiä Uralin lintuja, helmoissa tupsuja ja palloja.

Osaan ihastuin heti, osasta en tiennyt mitä sanoa. (Verkkopitsivirkkaukset esimerkiksi olivat minulle jo liikaa.) Niistä huolimatta tajusin tavanneeni Neron.

Seraphimin seuraavassa viestissä kävi selväksi, että tämä Nero on väärinymmärretty. Seraphim on toistuvasti yrittänyt ottaa yhteyttä länsimaisiin muotitaloihin saadakseen työtä lännestä. Ensimmäinen vastaus on aina silkkaa hehkutusta ja suitsutusta. Mutta kun Seraphimin kotimaa ja kansallisuus tulee ilmi, kirjeenvaihto äkkiä lakkaa, voikertaa Seraphim. Venäläisyys on muotitaloille punainen vaate, hän väittää.

Seraphim uskoo, että me suomalaiset emme ole niin russo-fobisia ja että siksi esimerkiksi minä voisin auttaa häntä saamaan jalansijaa länsimaissa. (Monet ovat suomalaisten russo-fobiasta kyllä eri mieltä, viimeksi Tommy Lindgren Hesarin kulttuurisivujen kolumnissaan.) Koska Seraphimin neuleet ovat mielestäni kerrassaan nerokkaita, vähin mitä voin tehdä, on näyttää sinulle suosikkini Seraphimin mallistosta. Ne ovat tuossa yllä.

Jos haluat viitan tai huivin omaksesi, Alexander voi tehdä sinulle sellaisen. Käsin tehty neule maksaa 300-500 euroa ja valmista tulee kuukaudessa, arvioi idän Neulenero.

Tällä pakkassäällä mummut ovat armottomia tyylin kuningattaria. He osaavat pakkaspukeutumisen, todellakin! He ovat ostaneet talvitakkinsa aikana, jolloin takit olivat vielä pomppia ja turkkeja.

Olisin voinut kuvata jok’ikisen eilen näkemäni turkkimummelin. Sillä seurauksella, etten osannut valita, kuka heistä olisi se kaikista paras, ja kuva jäi aina ottamatta.

Burda on avannut BurdaStyle-sivuston, jolta voi mm. ladata ilmaiseksi (!) kaavoja. Ja kun Burda antaa, sinunkin toivotaan osallistuvan: postaamalla sivulle kuvia valmiista tuotoksista tai jakamalla omia kikkakolmosia. Mahtavaa, sillä kaavat maksavat aika hitosti ja juuri oikeanlaisen löytäminen on todella vaikeaa.

Toistaiseksi kaavavalikoima on tosin aika suppea eikä kaikilta osin mikään ultramuodikas. Sanottava on, että koin hienoisen pettymyksen. Jospa Burda hoksaisi lisätä sivuille kaavojaan menneiltä vuosikymmeniltä…Aloittaa voisi vaikka 60-luvusta!

via HobbyPrincess

Kaikenlaisiin kukkiin rakastuneena en voinut muuta kuin ihastua näihinkin: aidoista kukkien terälehdistä tehtyihin koruihin. Kaiken lisäksi nämä ovat itse asiassa muovikukkia, sillä kukka on kastettu moneen kertaan sulaan muoviin. Näin koruun on saatu kiiltävä ja kestävä pinta.

Mutta vielä minulla olisi kehitysehdotus Hanami-koruja valmistavalle Andrzej Bialuskille! Teepä sellainen kaulakoru, jossa on yhden ainokaisen sijasta tsiljoona erilaista ja eriväristä ja erimuotoista kukkaa. Sellaista en voisi oikeasti vastustaa.

Katselin eilen sivusilmällä Pohjois-Koreasta kertovaa dokkaria, mutta jäin koukkuun, kun ruudulla alkoi vilahdella korealaisia kansanasuja. Cool!

Korea-asu koostuu kahdesta osasta, jotka on paita eli chogori ja hame eli chima. Ennen muinoin chogori oli paljon pidempi ja solmittiin vyötärölle. Nyt se loppuu jo kainaloiden alle, jolloin chimasta syntyy hauska kaapumainen efekti. Vallankin kun chimassa on runsaasti laskoksia ja matskua.

Eikä vain se muoto, vaan myös ne värit! Chimat räikyivät kilpaa neonvihreiden kevätsilmujen kanssa. Pinkki läjähti naamalle. Keltaista ja oranssia.

Nyt on matkakuume.

—

Kuvat: College of Tropical Agriculture And Human Resources – University of Hawaii at Manoa! Vaatteet kuuluvat Ctahrin historiallisten asujen kokoelmaan.

Vielä ainakin neljä viikkoa, ennen kuin kevään Marimekot ja Samu-Jussit tulevat myyntiin, mutta jo nyt suunnittelen, minkä mekon valkkaisin syksyn mallistoista! Olisiko se tuo samettinen Pisaroi-mekko Maija Louekarin printillä, vai tuo harmaa villamekko…

Siinä vaiheessa, kun syksy vihdoin on ulottuvillani, odotan jo kevättä 08. Voihan fashion system, minkä teit. Pitkä on odottavan aika ja ihania Samu-Jussin mekot.

Hups. Kaupungissa on Helsinki International Fashion Fair. Multa meni jotenkin ohi!

Ruotsalaisen < href="http://www.veckorevyn.com/ebbasblogg/">VeckoRevyn päätoimittaja Ebba von Sydow kuvaili messuja termillä “Bratislava 1992”. Joten tuskin missasin mitään, vai? Muotitapahtuma jatkuu kyllä huomenna, mutta Ebban kuvailun kuultuani taidan preferoida oikeaa työntekoa.

Ebba on tosin syntynyt vuonna 1981, joten emme varmaan jaa samaa käsitystä Bratislavasta vuonna 1992. Itse kävin siellä vuonna 1994. Oli hirveä helle, sitten kamala ukonilma ja mummukirpparilta löytyi räikeä kukkakassi. Elimme siskon kanssa hot dogeilla.

Sain lisäsyyn matkustaa Tuuriin: Töysän Kenkätehdas Oy. Näillä popoilla talttuvat niin tarkenemis- kuin tyyliongelmatkin.

Ryppyvarrellisissa jatsareissa ja työsaappaissa on meininkiä. Koot alkavat valitettavasti vasta kolmekasista. Itselleni haluaisin lyhytvartiset Paulapieksut! Ovathan ne etnot, mutta oikein yhdisteltynä toimivat taatusti kuin häkä. Nettikaupasta popot saa parissa päivässä.

Töysän Kenkätehdas on tehnyt saappaita jo vuodesta 1932. Hatunnosto ja ala-five Pohjanmaan pojille ja likoille!

Löysin Zagrebista unelmieni hatun. Kaupungin tyylimummujen, kauppahallin hajujen ja tyhjän vatsalaukun huumaamana eksyin vahingossa sisään ikivanhaan hattuliikkeeseen. Hyllyt ja seinät notkuivat ties minkä mallisia hattuja. Ovi kävi tiuhaan, sillä kunnon kroatialaisella on aina hattu päässä.

Ikkunalaudalla se nökötti: ratsastuskypärän mallinen musta hattu. Hiivin lähemmäksi kuola valuen. Täydellinen Balenciaga-malli! Mutta voih, hattu oli auttamatta liian iso. Voi minua minipäistä.

Myyjä kertoi, että pikkukokoja on kyllä työn alla. Tuuppasi vielä alakertaan katsomaan, miten se hattu syntyy. Nappasin pari kuvaa, mutta aika vähän kiinnosti isoisän aikuiset masiinat sillä hetkellä. Paluulento olisi huomenna ja se taittuisi näemmä avopäin.

Olin jo unohtanut mokomat kypärälakit, kun ystäväni yllätti eilen superlahjalla: Musta ratsastuskypärä-hattu, kruununa kypärän päällä hupsu huiska, rykelmä mokkanahkavipsakkeita! Tällaista hattua ei olekaan muilla likoilla. Parempi kuin Kroatian kypärä, todellakin.