Stories of a Freelance Writer-Photographer

“Tänä keväänä aion hankkia lottapuvun!”, kertoi muotialalla työskentelevä keski-ikäinen nainen tänään. Lottapuku on hänen vastauksensa kevään militaristi-trendiin. Vau, sanon minä, ja hui, sanon myös! Kun viitisen vuotta sitten aloin käyttää Munsalan kansallispuvun mekkoa, mietin aika pitkään, onko homma ok. Liian isänmaallista? Suuttuuko joku? Munsala-mekon kauneus vei voiton ja käytän mekkoa edelleen kun sille päälle satun. Mutta lottapuku. Isoäitini pukuun en rohkenisi kajota. Siinä on niin paljon latausta ja tunnetta. Vai olisiko mummu ylpeä, jos ottaisin puvun käyttöön?

Lottapuku on muutenkin ajankohtainen. Antti Asplund teki siitä omat versionsa Suomen Pukutehtaalle. Charlottes by the Floodlights -mallisto esiteltiin viime viikonloppuna.

Oma vastaukseni militaristiunivormu-trendiin on Escadan villamekko, jonka löysin Uffilta. Poistin toppaukset ja lyhensin 20 senttiä. Tässä pikku vilautus!

Ei, tämä ei ole Design Forumista pöllitty ryijy, vaan uusi vaatelöytöni! Tosin hieman ryijyn kaltainen ja siksi kutsun häntä röijyksi. Hapsuineen ja karvaisine pintoineen minusta varsin hieno. Käsityötä 60-luvulta. Ps. Ottakaa röyhkeä varas kiinni!

Daniele Tamagnin kuvakirja Gentlemen of Bacongo on mahtava dokumentti paikallisesta tyylivillityksestä. Kongon pääkaupungin Brazzavillen miehet ovat kehittäneet omanlaisensa dandyismin. Miehet koreilevat pinkeissä puvuissa sikaria imeskellen ja hattu vinossa. Yhdessä ja samassa asussa saa olla korkeintaan kolmea väriä. Vaatteet, brändit ja ulkoasu ovat kaikki kaikessa. Kontrasti rapistuneen ympäristön kanssa on valtava. Ehkä kongolaismiesten rahoille olisi muutakin käyttöä kuin räätälöidyt puvut? T Magazinen blogista löytyy muutama kiinnostava kanta puolesta ja vastaan.

Mutta miksi juuri kongolaiset rakastavat näyttäviä asuja? Kongo-kirja sytytti minussa kaukokaipuun. Olisipa ihana päästä pariksi kuukaudeksi maailman toiselle laidalle dokumentoimaan paikallisia tyylikunkkuja…

Valokuvataiteen museossa on maailman sympaattisin näyttely Eremitaasin salivalvojista. Työstään ylpeitä tyylikkäitä leidejä, etenkin kuvan ihana Nikitina.

Vanha blogiosoite kutita.net on nyt historiaa – tilalla on aikuinen ja asiallinen liisajokinen.com! Aloitin Kutita-blogin kirjoittamisen lokakuussa 2003. Nyt blogi jatkuu tässä uudessa osoitteessa. Tässä pieni historiallinen katsaus kutita.netin vaiheisiin. Itse tehtyjä taustakuvia ehdittiin tehdä viisi kappaletta.

Kuvat: Melanie Hoffmann. Kiitos vinkistä Juho!

Oho, syy shoppailla tänä keväänä H&M:ssa: Kevään kukkamalliston kaikki vaatteet on tehty “ympäristöä säästävistä materiaaleista tai kierrätysmuovista ja tekstiiliylijäämistä”, kertoo tiedote. Mallistossa on luomupuuvillaa, luomupellavaa, kierrätyspolyesteriä ja tenceliä. Ja kivannäköisiä kukikkaita kuteita! Kukkateema sen kun jatkuu.

Japanilaispojat on keksineet uusia katutyylikuvaposeerauksia, huomasin uusimmista Tune-lehdistä. Leuka painetaan alas ja tuijotellaan kengänkärkiä, tai sitten tuijotellaan ylevästi yläviistoon pois kamerasta. Osa vie käden kasvojen ja suun eteen. Kameraan ei katsota. Poissaolevaa vaikutelmaa tehostavat lierihatut, jotka näyttää olevan kovaa huutoa Tokiossa, yhdistettynä pitkään keskijakauksella olevaan hippitukkaan ja ohuisiin viiksiin. Seuraava askel on laittaa silmät kiinni kameran edessä. Itse asiassa muutama tais jo niin tehdäkin.

Heikki Marila Galleria Amassa 9.1.-2.2.

Saara Ekström Kalhama Piipossa 22.1.-28.2.