Ehdin vihdoinkin katsomaan Brokeback Mountainin. Uuh, mikä rodeo! Nyt vasta hinkuankin sitä täydellisesti istuvaa ja sopivan pehmeäksi kulahtanutta farkkupaitaa. Haluan myös buutsit ja cowboy-hatun! Ja narusolmion. Tarvitsen ilmiselvästi myös lisää ruutupaitoja, pieni talo preerialla -röyhelöitä ja flanellia. Give me my jeans overall! Lasso liehumaan, jii-haa!
Grr, miksi taannoin meninkään viemään vanhat buutsini kierrätyslaatikkoon. Sain ne ysiluokalla. Kävin ne varta vasten hakemassa yhtenä viikonloppuna Helsingistä. Isotäti maksoi. Kun menin maanantaiaamuna kouluun uudet lännenkengät jalassa, piti ne laittaa luokassa kiertämään. Niin ihmeelliset ne olivat.
Puvustaja Marit Allen oli luonut niin ihanaa ajankuvaa, että leffa on melkein nähtävä uudestaan. Hieman kyllä ihmettelen, miten lännenmiehet ovat muka näyttäneet ihan samoilta 60-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla ja omien silminnäkijähavaintojeni mukaan vielä 90-luvulla ja tällä vuosituhannellakin. Sama nilkkaan buutsin päälle kuroutuva, kaventuva ja töpösti laskostuva farkunlahje. Ihastuttavaa. Mutta apua, lähennemmekö jo vaihetta, jossa suomalaisperinteiset buutsimiehet alkavat näyttää hyviltä? Pelottavaa kerrassaan. Ajatus kun ei ole ihan mahdoton, pakko myöntää.
Mutta itse elokuva. Mahtava, menkää itse katsomaan!
