Stories of a Freelance Writer-Photographer

Nyt kannattaa mennää oopperaan: Kansallisoopperan Naamiohuvien puvustus on Rinne Niinikosken käsialaa. Ensi-ilta on tänään.

Kuvat: Heikki Tuuli.

Olisipa jo ens torstai. Silloin Marimekko esittelee ensi syksyn. Mallisto on uuden taiteellisen johtajan Virva Launon eka esitys. Vanhaa kaartia (Piirainen, Niinikoski, Lundsten) Launo on täydentänyt uusilla nimillä, joita en ole ennen ikuna kuullutkaan: Nora Ikandossian, Kaisli Kiuru, Derek Lawlor, Joanna Vanderpuije ja Chary Westberg. Niinpä uteliaana googletin. Löytyi Lawlorin lakritsinauhatekniikalla toteuttama versio Kaivo-kankaasta!

Ja löytyi myös Kaisli Kiurun koruja Regenesi-nettikaupasta. Launo, Vanderpuije, Lawlor ja Westberg olivat muuten samalla vuosikurssilla Saint Martinsissa. Luokkakavereiden lopputyönäytöskuvia voi vaklata täältä.

Jännemmäksi ja jännemmäksi vaan menee!

Edit. Kävin muokkaamassa tekstiä, kun eräs tarkkasilmäinen lukija huomasi, että postamassani kuvassa ei ollut Vanderpuijen neuleita, vaan Sachio Kawasakin.

Hesarin mielipidesivuilla käydään kiinnostavaa keskustelua – herkkua! Ensin Katriina Kujala pamautti lauantain lehdessä, että “suomalainen muoti ei myy”. Kujalan kirjoitus oli vastaus hänen näkemiinsä moniin lehtikirjoituksiin, joissa on vaadittu tukea suomalaiselle muotisuunnittelulle. Kujalan mielestä “muodin pitää olla kaupallista ja myyvää. Sellaista asiakkaat haluavat ostaa, ja silloin muotia ei tarvitse tukea.” Uudet suomalaiset vaatesuunnittelijat ja -merkit ovat hänen mielestään “hyvin erikoisia”. “Ne herättävät varmasti huomiota, mutta kenelle ne on tarkoitettu? Onko muodista ja vaatesuunnittelusta tullut taidetta”, Kujala kysyy.

Totta, ei ole suomalaisista merkeistä ruotsalaisten tai tanskalaisten kokoisiksi. Mutta haittaako? Ehkä ne pienet, taiteilevat merkit ja tekijät onkin se Suomen juttu.

Kujala jätti noteeraamatta, että on Suomessa sellaisiakin merkkejä, joille kaupallisuus on lähtökohta ja jotka tuntevat suomalaisen naisen mitat. Vaikka Marimekko, Nanso ja Ril’s. Ja pienemmistä voi mainita porilaisen Sataneuleen, jonka toimitusjohtaja Eija Pöysti vastasi tän päivän lehdessä Kujalalle: “Asiakas ei edes pääse ostamaan suomalaista aikuisten muotia. ….olemme valmistaneet naisten vaatteita jo vuodesta 1956 lähtien. Asiakkaamme on vuosikymmenten ajan ollut suomalainen, aikuinen nainen. Maassamme on lukuisia muitakin valmistajia.”

Odotan jatkoa keskustelulle! Mitä vastaa Finatexin, tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Satu Mehtälä?

(Kertokaa, minkä tavaratalon toimitusjohtaja ja sisäänostaja Kujala on? Google ei kerro enkä tunnista nimeä, vaikka varmaan pitäisi!)

Tul ikävä New Yorkiin. Kuvat: Red De Leon.

Ooh, näitä rakastan! Ihania kollaaseja, ihania aarteita. Kuin kävisi virtuaalisella maailman parhaalla kirpparilla. Sarahin Supermarket myy uutta ja vanhaa ja siellä voi käydä oikeastikin, Lontoossa Portobello Marketin lähettyvillä. Annan jopa anteeksi könöimmät viritelmät osastossa “Customized Vintage”, koska nämä seinäkollaasit on niin hienoja. Ne on tehty yhteistyössä muiden supertyyppi-keräilijöiden kanssa.

via Style Bubble

Monki-kauppa aukeaa 19.5. Aleksilla! Nyt kiinnostaa puuvillaneuleet, väljät bleiserit, pitkä mekot ja tietenkin pompomit.

Pakkohan munkin on tätä hehkuttaa! Paras uusi blogi aikoihin: Kotihousut eli kotivaatteita. Teksteissä imartelee hel-looksmaisuus, asuissa miellyttää villi luovuus ja rentous. (En muuten ymmärrä alkuunkaan ihmisiä, joilla ei ole kotivaatteita ollenkaan. Kodissa parastahan on juuri se, että saa hengailla kotivaatteissa.) Ainoa vaatimukseni on: Naamat näkyville!

Fanitan Suomen Käsityön Ystävien ryijyjä, tyynyjä ja vilttejä. Ja koko toimintaa. (Ollapa jo mummo ja ehtiä väkertää koristetyynyjä päivät pääksytysten…) Tänään aukeaa Design Forumissa Suomen Käsityön Ystävien 130-vuotisjuhlanäyttely – se kiinnostaa! Kävin jo vakoilemassa. Hauskin anti olivat Inka Kivalon kirjotut kaulakorut. Kieli pitkällä odottamani modernit himmelit olivat pettymys. Moderni muoto ja perinteinen olki -yhdistelmä ei napannut. Edelleen haaveilen mehupilleistä tehdystä himmelistä. Senkin projektin toteuttaminen jää näemmä mummoikään.