Hesarin mielipidesivuilla käydään kiinnostavaa keskustelua – herkkua! Ensin Katriina Kujala pamautti lauantain lehdessä, että “suomalainen muoti ei myy”. Kujalan kirjoitus oli vastaus hänen näkemiinsä moniin lehtikirjoituksiin, joissa on vaadittu tukea suomalaiselle muotisuunnittelulle. Kujalan mielestä “muodin pitää olla kaupallista ja myyvää. Sellaista asiakkaat haluavat ostaa, ja silloin muotia ei tarvitse tukea.” Uudet suomalaiset vaatesuunnittelijat ja -merkit ovat hänen mielestään “hyvin erikoisia”. “Ne herättävät varmasti huomiota, mutta kenelle ne on tarkoitettu? Onko muodista ja vaatesuunnittelusta tullut taidetta”, Kujala kysyy.
Totta, ei ole suomalaisista merkeistä ruotsalaisten tai tanskalaisten kokoisiksi. Mutta haittaako? Ehkä ne pienet, taiteilevat merkit ja tekijät onkin se Suomen juttu.
Kujala jätti noteeraamatta, että on Suomessa sellaisiakin merkkejä, joille kaupallisuus on lähtökohta ja jotka tuntevat suomalaisen naisen mitat. Vaikka Marimekko, Nanso ja Ril’s. Ja pienemmistä voi mainita porilaisen Sataneuleen, jonka toimitusjohtaja Eija Pöysti vastasi tän päivän lehdessä Kujalalle: “Asiakas ei edes pääse ostamaan suomalaista aikuisten muotia. ….olemme valmistaneet naisten vaatteita jo vuodesta 1956 lähtien. Asiakkaamme on vuosikymmenten ajan ollut suomalainen, aikuinen nainen. Maassamme on lukuisia muitakin valmistajia.”
Odotan jatkoa keskustelulle! Mitä vastaa Finatexin, tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Satu Mehtälä?
(Kertokaa, minkä tavaratalon toimitusjohtaja ja sisäänostaja Kujala on? Google ei kerro enkä tunnista nimeä, vaikka varmaan pitäisi!)
6 Comments