Toinen viha-rakkaus -merkki on Cheap Monday. Farkkuja, jotka ei mene jalkaan edes väkisin ja jos menevätkin, eivät ainakaan istu meikäläisen pepun päällä. Silti Cheap Mondayn hupsua ja omaa meininkiä ei voi olla fanittamatta.
Talousuutisetkin sen todistavat: Vuosi 2006 oli Cheap Mondayn. Farkkufirman liikevaihto kasvoi 450 prosenttia. Nyt kaikilla on jo Cheap Mondayt, yhdet tai useammat. Kaksi vuotta sitten ei ollut. Siinä oli varaa kasvaa.
Perustaja Örjan Anderssonilla riittää puhtia pyörittää myös ihka ikiomaa Qoniak-merkkiä. Läikkä- ja täplävärjätyt vaatteet muistuttavat Daniel Palillon kaavuista, korkeavyötäröiset farkut ovat vähän pidemmälle kehitelty versio Cheap Mondayn kreiseistä Eiffeleistä. (Klorite-pullo vaan käteen, niin itsekin voi loihtia vanhoihin farkkuihin samaa tunnelmaa…) Kivipestyt farkut istuvat edestä kuin pikkulapsen mahan yli vedetyt pöksyt, se on mahtavaa. Kovin on kasaria muuten. Moni ei voi kestää, mutta minusta näissä on rutkasti enemmän meininkiä kuin Cheap Mondayn omissa, kovin tylsissä mallistoissa.
