Löysin Zagrebista unelmieni hatun. Kaupungin tyylimummujen, kauppahallin hajujen ja tyhjän vatsalaukun huumaamana eksyin vahingossa sisään ikivanhaan hattuliikkeeseen. Hyllyt ja seinät notkuivat ties minkä mallisia hattuja. Ovi kävi tiuhaan, sillä kunnon kroatialaisella on aina hattu päässä.
Ikkunalaudalla se nökötti: ratsastuskypärän mallinen musta hattu. Hiivin lähemmäksi kuola valuen. Täydellinen Balenciaga-malli! Mutta voih, hattu oli auttamatta liian iso. Voi minua minipäistä.
Myyjä kertoi, että pikkukokoja on kyllä työn alla. Tuuppasi vielä alakertaan katsomaan, miten se hattu syntyy. Nappasin pari kuvaa, mutta aika vähän kiinnosti isoisän aikuiset masiinat sillä hetkellä. Paluulento olisi huomenna ja se taittuisi näemmä avopäin.
Olin jo unohtanut mokomat kypärälakit, kun ystäväni yllätti eilen superlahjalla: Musta ratsastuskypärä-hattu, kruununa kypärän päällä hupsu huiska, rykelmä mokkanahkavipsakkeita! Tällaista hattua ei olekaan muilla likoilla. Parempi kuin Kroatian kypärä, todellakin.
