Toin Tukholman tuliaisina korkeavyötäröiset Eiffel-farkut. Oi ihanuutta! Vetskaria on monta kymmentä senttiä, tuuli ei kylmetä alaselkää eikä mikään sauma paina mahakupua. Eiffelit on niin törkeät, että ne on ihanat. Ei taida sopia mulle ollenkaan, mutta who cares!
Olin kyllä pettynyt, kun Tampereella vain yksi henkilö kommentoi luumupylly-housujani. Vaikka kuinka tungin paidanhelmaa farkun sisään, että varmaan olisi pitkä pyllyni näkynyt.
Eiffel-iloa latistaa hiukan myös huhu, jonka mukaan Helsinki 10 myy korkeavyötäröfarkkuja.
Eiffel-huumassa julistan, että syksylllä 2006 törkeys on pop. Ei tietenkään törkeys kanssaihmisiä kohtaan, vaan tyylillinen törkeys. Samoin ennustan, ettemme saa vieläkään kylliksemme neonväreistä.