Persikanväristen Wood Wood -housujen myötä olen löytänyt koko kimaran uusia värejä. Persikan rinnalla niin moni väri näyttää niin hyvältä! Hailakansininen, harmaa, kirkkaanvihreä ja haalistuneempi vihreä, kaikki maailman turkoosit, violetti, vaaleankeltainen. Pökerryttävän ihania komboja. Lääh, näistä ei voi saada kylliksi. Jo jäihin pannut trikoopaidat pääsivät taas paraatipaikalle, kun persikka ne pelasti!
Jotkut kutsuvat noita pastellimaisia herkkuvärejä harlekiiniväreiksi. Minulle ne ovat muovivärejä. Ne ovat niitä värejä, joita löytyy vanhoista auringonpaisteessa kauhtuneista muoviämpäreistä mummulan pihalta. Ja niitä värejä, joissa tehtiin maamme ekat muoviastiat 50-luvulla. Ne ovat ylipäätään aika viiskytlukuisia ja samalla kasareja värejä.
Olen aina ollut heikkona muoviväreihin. Kun näen muovivärisen trikoopaidan, haistan vanhan muovilelun ihanan hajun ja muistan jokakesäisiä pihaleikkejä mummulan pihalla ruskean kiviportaan vieressä.
