Kevään kuumin farkkumerkki on Cheap Monday, olen huomannut. Ei trendihenkilöä eikä pukeutujaa ilman Cheap Mondayn värillisiä pillifarkkuja. Mun mielestä hienoin pesu on sellainen vaaleankellertävä, kermanvärinen. Kirkkaanpunaisiksi värjätyt farkut näyttää jalassa hienoilta, mutta lähemmässä tarkastelussa muistutti ehkä liikaa niitä onnettomia leviksiä, joita yläasteaikoina värjättiin punertaviksi dylon-napeilla. Harmi, ettei kaikkia värejä saa Suomesta.
Nyt myös valkoiset farkut tuli takaisin ihan oikeesti. Onhan niitä meille jo jonkin aikaa tyrkytetty suunnasta jos toisesta, mutta vasta nyt valkofarmareita näkyy kaduillakin. Ei hullumpaa ei hullumpaa.
Itse en ole vielä rohjennut sovittaa maanantaifarkkuja. Pelkään, että ne juuttuu mun vappumahaan tai näyttää muuten vaan aivan epäcoolilta mun koivissa. Kuulemma ne sopii tosi harvoille. Tai siis mahtuu tosi harvoille. Olen vannonut farkkuasioissa jo vuosikausia Acnen nimeen, mutta nyt voisin olla valmis jo hiukan eksperimentoimaan.
Itse odotan vesikielellä, että Acnen Tube-farkut tulee kauppoihin. Niissä on oikeasti korkea vyötärö eikä mikään puolimahaan jätetty yritys. Jippii! Turvapukeutuja taputtaa käsiään. Vastavetona Cheap Mondayn jossain seuraavassa mallistossa, oisko jo ens syksyn, on farkut, joiden vyötärö on hilattu vielä korkeammalle. Mahtavaa mahtavaa mitä kilpavarustelua!
Luin jostain siitä, miten New Yorkissa vihdoin (?) myydään pillifarkkuja enemmän kuin bootcuteja ja että miten Suomi onneksi on ollut eturintamassa tässä farkkumuodin uljaassa kehityksessä. No pöh. Jos koko Suomi otetaan tarkasteluun, niin kyllä se on joku muu farkkumalli kuin sikaripuntti joka dominoi. Käy vaikka Hankasalmella tsekkaamassa. Ja vaikka jok’ikisellä härmäläisellä olisi pillit, en välttämättä olisi tästä “kehityksestä” yhtään iloissani. Kapeat farkut kun ei sovi jokaiselle. Sitä paitsi: Vikkelimmät vaihtoivat pillifarkut jo porkkanamalliin.
One Comment