Hesarin mielipidesivuilla käydään kiinnostavaa keskustelua – herkkua! Ensin Katriina Kujala pamautti lauantain lehdessä, että “suomalainen muoti ei myy”. Kujalan kirjoitus oli vastaus hänen näkemiinsä moniin lehtikirjoituksiin, joissa on vaadittu tukea suomalaiselle muotisuunnittelulle. Kujalan mielestä “muodin pitää olla kaupallista ja myyvää. Sellaista asiakkaat haluavat ostaa, ja silloin muotia ei tarvitse tukea.” Uudet suomalaiset vaatesuunnittelijat ja -merkit ovat hänen mielestään “hyvin erikoisia”. “Ne herättävät varmasti huomiota, mutta kenelle ne on tarkoitettu? Onko muodista ja vaatesuunnittelusta tullut taidetta”, Kujala kysyy.
Totta, ei ole suomalaisista merkeistä ruotsalaisten tai tanskalaisten kokoisiksi. Mutta haittaako? Ehkä ne pienet, taiteilevat merkit ja tekijät onkin se Suomen juttu.
Kujala jätti noteeraamatta, että on Suomessa sellaisiakin merkkejä, joille kaupallisuus on lähtökohta ja jotka tuntevat suomalaisen naisen mitat. Vaikka Marimekko, Nanso ja Ril’s. Ja pienemmistä voi mainita porilaisen Sataneuleen, jonka toimitusjohtaja Eija Pöysti vastasi tän päivän lehdessä Kujalalle: “Asiakas ei edes pääse ostamaan suomalaista aikuisten muotia. ….olemme valmistaneet naisten vaatteita jo vuodesta 1956 lähtien. Asiakkaamme on vuosikymmenten ajan ollut suomalainen, aikuinen nainen. Maassamme on lukuisia muitakin valmistajia.”
Odotan jatkoa keskustelulle! Mitä vastaa Finatexin, tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Satu Mehtälä?
(Kertokaa, minkä tavaratalon toimitusjohtaja ja sisäänostaja Kujala on? Google ei kerro enkä tunnista nimeä, vaikka varmaan pitäisi!)
6 Comments
Moi!
Aivan sattumalta “eksyin” blogiisi, piristävä poikkeus suomalaisten muotiblogien yksitoikkoiseen henkkamaukka, muiden ruotsalas/tanskalaisketjujen tuotosten esittelyyn ja sitten kun ollaan hyvin edistyksellisiä otetaan vähän Cheap Mondayta ja Monkia sekaan!
Sitten itse asiaan. Minusta on erittäin hienoa, kun joku herättelee keskustelua suomalaisen muodin tilasta myös sisäänostajan näkökulmasta, mutta hänen genrensä taisi kuitenkin olla hieman eri kuin ne erikoisuudet, mitä hän ihmetteli. Suomalainen vaatetusteollisuus ja muoti myös pitäisi osata erottaa toisistaan. Mielestäni ei ole itsetarkoitus, että tuotanto tapahtuu Suomessa, en ole havainnut kovin paljon ulkolaisia teettämässä täällä vaatteita. Eli ilmeisesti täällä ei ole mitään sellaista ylivoimatekijää, joka tekisi suomalaisesta valmistuksesta hinta-laatusuhteelta vetovoimaista. Yleensäkin ulkomaisilla merkeillä on harvoin omaa tuotantoa, ainoastaan malliompelimot löytyvät. Tavallisesti tuotannon hoitaa yhtiö, joka on erikoistunut valmistukseen. Se on työnjakoa ja hyvä niin. Finatexin linkin takana oli tilastoja, esim. kuinka paljon on vaateteollisuuden palveluksessa työntekijöitä 10000 asukasta kohden, esim. Suomessa on yli kaksi kertaa enemmän duunareita kuin Ruotsilla 10000 asukasta kohden, mutta muotibisnes on kuitenkin Ruotsissa kymmeniä ellei satoja kertoja suurempaa kuin Suomessa. Ns. uusista merkeistä tulee mieleen American Apparel, jolla on oma tuotanto LA:ssa ja ovat profiloituneet sillä. Duunareista valtaosa maahanmuuttajia etelästä, meksikolaisia ym.
(heidän uudessa lookbookissa on muuten ainakin yksi suomalainen bloggari
http://store.americanapparel.eu/lookbooknu18.html)
“Totta, ei ole suomalaisista merkeistä ruotsalaisten tai tanskalaisten kokoisiksi. Mutta haittaako? Ehkä ne pienet, taiteilevat merkit ja tekijät onkin se Suomen juttu”
Mielestäni ei tarvitse olla sellaisia jättejä kuin naapurissa, mutta jotain kehitystä kuitenkin pitäisi olla, sillä yhteiskunta kouluttaa alalle jatkuvasti uusia tekijöitä amiksen ja maisterin tutkinnon välimaastoon ja jopa yläpuolelle. Taiteilisuus kuuluu luovuuteen, mutta siitä voi tulla herkästi elitistinen, sisäänpäin sulkeutunut leima, joka estää ulkopuolisen lähestymästä brändiä/tuotetta. Elitistisyys on silloin ” hyvää elitistisyyttä” bisneksen kannalta, kun ihmisille tulee halu liittyä ja leimautua siihen, mutta se on hienovaraista milloin tämä elitistisyys on luotaantyöntävää.
Juttuja, jotka ainakin itse olen huomannut olevan ongelmia suomalaisen muodin tiimoilla; pienet ja hajanaiset kotimarkkinat – tämä kansa asuu hajallaan pitkin metsiä ja peltoja. Paikkakunnalla voi olla vain yksi varteenotettava liike, missä brändiä voisi myydä, mutta sen liikkeen oven takana pitkä jono porukkaa myymässä uusia ja vanhoja merkkejä. Joten kauppias ottaa sitä tuttua ja turvallista ruotsalaista coolia ja modernia merkkiä sisään. Eli nyt tämä paikkakunta jäi saavuttamatta. Stadin ongelma on, että uusien suomalaisten merkkien myymälät ovat hajallaan ja yleisö ei oikein löydä niitä. Kotimarkkinat olisi hyvä toimia, sillä eurot kotimaasta on kuitenkin helpompia saada kuin ulkomailta.
En usko oikein tukien jakamiseen, sillä se voi herkästi tuottaa juttuja, jotka eivät eläisi ilman tukia. Muotibisnes on kuitenkin pitkälti markkinaehtoista bisnestä, jonka pitää löytää ostajansa ja sitä myöten jatkumon.
Itse nostaisin uusista suomalaisista merkeistä ylös CTRL ja Makian, vaikuttavat olevan omassa sarjassaan todella virkeitä ja uskottavia. Vanhempana merkkinä Andiatan.
Suomalainen muotimaailma tarvitsisi yhden kunnollisen läpilyönnin maailmalla, sellaisen todellisen, ei mitään sellaista hypetystä, jota olemme voineet lukea lehdistä markkinointiviestintä firmojen toimesta! Rakentava keskustelu tähän aiheeseen on todellakin tervetullutta!
Kiitos Tom hyvistä kommenteista!
Monet jututtamani nuoret suunnittelijat peräänkuuluttavat myös alan agentteja Suomeen. Agentti-managereja jotka voisivat yhdistää suunnittelijan ja sen (ulkomailla) sijaitsevan tuotantoyhtiön. Tukia taas monet ovat toivoneet messumatkoihin, jotka tulevat nuorelle ja pienelle firmalle kohtuuttoman kalliiksi. Tukea tarvitaan kai monesti myös tuotannon aloittamiseen. Entä bisnesenkelit ja sijoittajat? Voisiko heistä olla avuksi tai onko suomalainen muoti ylipäätään sijoittajan näkökulmasta kiinnostavaa…Ja voiko nettikaupasta olla pelastajaksi, jos kotimaan markkinat ovat hajallaan?
Heh, tämä hymyilytti: “Suomalainen muotimaailma tarvitsisi yhden kunnollisen läpilyönnin maailmalla, sellaisen todellisen, ei mitään sellaista hypetystä, jota olemme voineet lukea lehdistä markkinointiviestintä firmojen toimesta! Rakentava keskustelu tähän aiheeseen on todellakin tervetullutta!” Mihinkähän viittaat hypetyksellä?
Kiitos debatin jatkamisesta!
Ja jälleen kurkistus rakkaaseen naapuriin, Ruotsiin. Ruotsissa on ollut erittäin suuri maahanmuutto jo vuosikymmeniä. Luulen, että tästä joukosta on löytynyt ne ensimmäiset agentit tuotannon järjestämiseen heidän lähtömaassaan, esim. vaikkapa Turkissa. Meillä on edelleenkin etelässä Eesti, jossa saatavilla vaikkapa aluksi pientä ateljeetyyppistä tuotantoa. Meillä on myös fiksuja maahanmuuttajia, jotka voisivat auttaa vaikkapa luomaan suhteita heidän lähtömaidensa agentteihin tai firmoihin. Mahdollisuuksia on monia. Ihan vaikkapa tämä esimerkiksi; eräät Kauneus ja muotimessut (vai mikä sen nimi on?) Messukeskuksessa vuosi kaksi sitten. Siellä oli mm. Intian osasto. Monta pientä ständia peränurkassa, todella vaatimattoman näköistä. Mutta hei! Mikä mahdollisuus, yli kaksikymmentä korkeatasoista tuotantofirmaa Intiasta oli Pasilassa, ei tarvinnut lentää Intiaan, ei ajella taksilla Mumbaissa. Siellä olisi ollut kontaktia saatavilla tuotannon järjestämiseen todella helposti. Oikeastaan se oli koko tapahtuman parasta antia.
Tietysti raha kelpaisi kaikille toimijoille tällä alalla. Mutta minun mielestä kuitenkin konseptia pitäisi päästä testaamaan ihan lähellä heti. Jos juttu ei kiinnosta kotimaista kuluttajaa, harvoin se sitten toimii myöskään ulkomailla. Samat genret löytyy Suomesta kuin ulkomailta, tietysti mittakaava voi olla eri ja kansallisia erityispiirteitä ilmenee.
Tässä olisi yksi idea Portobello Marketin innoittamana, saa varastaa! Pitäisi olla joka viikko joku ilta tai viikonloppuna Market, missä olisi lukuisa joukko suomalaisia merkkejä. Olisiko se kauppakeskuksessa, vai jossain muualla esim. tyhjässä varasto- tai teollisuushallissa. Se olisi häppeninki, mihin olisi matalakynnys tulla osallistujaksi eli mm.edulliset vuokrat. Se olisi tapahtuma, missä tapahtuu, kuten ”onko Mintulla tai Jorella jotain uutta tällä viikolla?” Kuka on dj. tänään? Millainen performanssi tänään on, liian porno vai minimalistinen? Häppeninki missä on pakko käydä viikottain, ja johon myös alkaisi stadissa vierailevat ulkolaiset tulemaan ja mielellään ostamaan ja viemään sanaa muille. Täällä voisi testata, onko minun tuotokseni jotain, mitä ihmiset haluavat vai pitääkö minun tehdä jotain korjausliikkeitä? Täällä opin myös myymään, sillä parempi opetella kohtaamaan asiakas pienessä mittakaavassa kuin sitten opetella, kun minun edessä ostaja, jolla 400 putiikkia ympäri Saksaa!
Hypetysheitto oli mm. viittaus ilmiöön, jota erityisesti itsenäisyyspäivän aikoihin ilmenee iltapäivälehdissä yms.
Tom – Hanneli Mustaparta on norjalainen, suurimman osan vuodesta Nykissä asuva bloggari. Ei siis suomalainen, kuten nimen perusteella voisi ajatella.
Kiitos Petra oikaisusta. Nimi hyppäsi Apparellin lookbookista silmille ja vedin nimen perusteella väärän johtopäätöksen.
Olinpa vaikuttunut, kun internetin harjoilla surffatessani törmäsin keväiseen keskusteluunne. Itse vaatesuunnittelijakisällinä, maahanmuuttajana ja tulevan muodin agentti-manageritoiminnan aloittelijana haluaisin myös ilmaista kantani “suomalainen muoti ei myy”-näkökulmaan.
On totta, että suomalainen muotibisnes ei vielä toistaiseksi kilpaile samassa kategoriassa naapurimme Ruotsin tai Tanskan kanssa. Sekin on totta, että suomalaisen muodin maailmalle viemiseen tarvitaan lisää sparrausta ja tukea, mutta taloudellisen tuen lisäksi olisi tärkeää myös markkinointinäkökulman syventäminen niin tuotekehitysvaiheessa kuin tuotteen lanseeramisessa ja lopullisessa myynnissä. Ongelma on Suomessa toistaiseksi muotialan markkinointiaktiivisuuden puute.
Tässä viittaan markkinoinnilla kokonaisvaltaiseen bisnesajatteluun, jonka pohjalta, eettisten arvojen puitteissa, tuote ideoidaan, kehitetään, valmistetaan ja tuodaan markkinoille – koko ajan lopullinen asiakaskohderyhmä mielessä.
Ajan trendit on aina huomioitava uutta tuotetta tai palvelua lanseeratessa – vielä erityisesti muodin saralla – enkä tässä viittaa ainoastaan “trendi”-sanasta ensimmäiseksi mieleen tuleviin trendiväreihin, pillifarkkuihin tai viime kesän maxi-mekkoihin, vaan aatteellisia trendejä, jotka nyt ovat myyntivaltteja ja hetken päästä itseisarvoja, kuten ekologisuus, inhimilliset arvot, räätälöity palvelu ja brändi.
Edellä mainituista seikoista haluaisin vielä erityisesti korostaa brändiä ja sen sisällä asiakasprofilointia, jotka ovat mielestäni ruotsalaisten ja tanskalaisten kollegojemme suurimpia kilpailuetuja. Ruotsalaiset ja tanskalaiset firmat nimittäin tarjoavat myös vanhemmalle asiakaskunnalleen uskaliaitakin pukeutumisvaihtoehtoja, uudistavat ilmeensä ajan hengen mukaisesti ja brändäävät vahvasti kaiken toimintansa.
Suomalaisten on opittava luopumaan finn-alkuisista ja tex-loppuisista 90-luvun teollista muotia heijastavista tuotemerkeistään ja keksittävä tilalle kansainvälisempiä brändejä ja tuotannollisesti kustannustehokkaampia kilpailutekijöita. Vaikka tuotemerkki olisikin pieni ja kohdistettu hyvin rajatulle asiakasryhmälle, voi se silti löytää asiakkaita myös muualta kuin kotipaikkakunnaltaan. Toki kansallisromanttinen brändikin voi olla kansainvälisesti kaupallinen, jos sen hyvin suunnittelee ja markkinoidaan tarkoituksenmukaisesti.
Lisäksi tietysti taloudellinen seikka on valitettavasti myös erittäin suuri kilpailutekijä, sillä kuten Liisa jo mainitsi, bisneksen aloittamiseen tarvitaan jonkin verran pääomaa ja näkyvyyden hankkiminen messuilla ym. on myös kallista. Toki taloudellista tukea jaettaessa pitäisi tuettavalla olla selkeä pitkäaikainen, kasvujohteinen suunnitelma, jottei kävisi niin kuin Tom ilmaisi: “se voi herkästi tuottaa juttuja, jotka eivät eläisi ilman tukia”.
Onneksi ongelmaan on nyt Suomessa tartuttu sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla suoraan tai epäsuorasti yhdistysten ja muiden vastaavien organisaatioiden kautta. Esimerkiksi Turussa toimiva luovien alojen yrityshautomo Creve on nimenomaan apuna luovien alojen starttaavien yrittäjien toiminnan lanseeramisessa jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa ja tukea tulee vain, jos osaa vakuuttaa omasta sitoutumisestaan hankkeeseen sekä samalla hankkeen tarpeellisuudesta ja kannattavuudesta.
Jonkin verran suomalaista muotialaa läheltä seurattuani, myös itsekin toimijana siinä, olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisella vaatesuunnittelutaidolla on paljon potentiaalia myös kansainvälisillä markkinoilla. Suomalainen muoti myisi vain paremmin, jos sen brändäykseen ja tarkkaan kohdennettuun markkinointiin kiinnittettäisiin enemmän huomiota. Brändäyksen kohdalla tulee myös selkeästi vetää viiva siihen, kuinka suomalainen tuote voi olla, jos tuottaminen ulkomailla on kannattavampaa ja potentiaalinen/toivottu asiakaskuntakin on myös muualta kuin Suomesta.
Täytyy uskaltaa tähdätä korkealle, jotta voi lyödä läpi, mutta täytyy myös käyttää matikkapäätä, että toiminta olisi kannattavaa. Siten myös Tomin mainitsemat suomalaisyntyiset, nykyään jo kansainvälisestikin omassa genressään noteeratut, skeitti-, lautailu- ja street-merkit CTRL ja Makia ovat lyöneet läpi.