Eilisen näytöksen ilahduttavinta antia olivat Mika Piirainen ja Noora Niinikoski. Ulkomaiden vahvistukset eivät vakuuttaneet, voihan pettymys. Tässä Nooran syksyä.
Nyt kannattaa mennää oopperaan: Kansallisoopperan Naamiohuvien puvustus on Rinne Niinikosken käsialaa. Ensi-ilta on tänään.
Kuvat: Heikki Tuuli.
Olisipa jo ens torstai. Silloin Marimekko esittelee ensi syksyn. Mallisto on uuden taiteellisen johtajan Virva Launon eka esitys. Vanhaa kaartia (Piirainen, Niinikoski, Lundsten) Launo on täydentänyt uusilla nimillä, joita en ole ennen ikuna kuullutkaan: Nora Ikandossian, Kaisli Kiuru, Derek Lawlor, Joanna Vanderpuije ja Chary Westberg. Niinpä uteliaana googletin. Löytyi Lawlorin lakritsinauhatekniikalla toteuttama versio Kaivo-kankaasta!
Ja löytyi myös Kaisli Kiurun koruja Regenesi-nettikaupasta. Launo, Vanderpuije, Lawlor ja Westberg olivat muuten samalla vuosikurssilla Saint Martinsissa. Luokkakavereiden lopputyönäytöskuvia voi vaklata täältä.
Jännemmäksi ja jännemmäksi vaan menee!
Edit. Kävin muokkaamassa tekstiä, kun eräs tarkkasilmäinen lukija huomasi, että postamassani kuvassa ei ollut Vanderpuijen neuleita, vaan Sachio Kawasakin.
…tyylinsä salat tänään ilmestyvässä Oliviassa, sivu 87! Ja kai luet jo Petran blogia? Se on yksi maan parhaista.
Hesarin mielipidesivuilla käydään kiinnostavaa keskustelua – herkkua! Ensin Katriina Kujala pamautti lauantain lehdessä, että “suomalainen muoti ei myy”. Kujalan kirjoitus oli vastaus hänen näkemiinsä moniin lehtikirjoituksiin, joissa on vaadittu tukea suomalaiselle muotisuunnittelulle. Kujalan mielestä “muodin pitää olla kaupallista ja myyvää. Sellaista asiakkaat haluavat ostaa, ja silloin muotia ei tarvitse tukea.” Uudet suomalaiset vaatesuunnittelijat ja -merkit ovat hänen mielestään “hyvin erikoisia”. “Ne herättävät varmasti huomiota, mutta kenelle ne on tarkoitettu? Onko muodista ja vaatesuunnittelusta tullut taidetta”, Kujala kysyy.
Totta, ei ole suomalaisista merkeistä ruotsalaisten tai tanskalaisten kokoisiksi. Mutta haittaako? Ehkä ne pienet, taiteilevat merkit ja tekijät onkin se Suomen juttu.
Kujala jätti noteeraamatta, että on Suomessa sellaisiakin merkkejä, joille kaupallisuus on lähtökohta ja jotka tuntevat suomalaisen naisen mitat. Vaikka Marimekko, Nanso ja Ril’s. Ja pienemmistä voi mainita porilaisen Sataneuleen, jonka toimitusjohtaja Eija Pöysti vastasi tän päivän lehdessä Kujalalle: “Asiakas ei edes pääse ostamaan suomalaista aikuisten muotia. ….olemme valmistaneet naisten vaatteita jo vuodesta 1956 lähtien. Asiakkaamme on vuosikymmenten ajan ollut suomalainen, aikuinen nainen. Maassamme on lukuisia muitakin valmistajia.”
Odotan jatkoa keskustelulle! Mitä vastaa Finatexin, tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Satu Mehtälä?
(Kertokaa, minkä tavaratalon toimitusjohtaja ja sisäänostaja Kujala on? Google ei kerro enkä tunnista nimeä, vaikka varmaan pitäisi!)
Ooh, näitä rakastan! Ihania kollaaseja, ihania aarteita. Kuin kävisi virtuaalisella maailman parhaalla kirpparilla. Sarahin Supermarket myy uutta ja vanhaa ja siellä voi käydä oikeastikin, Lontoossa Portobello Marketin lähettyvillä. Annan jopa anteeksi könöimmät viritelmät osastossa “Customized Vintage”, koska nämä seinäkollaasit on niin hienoja. Ne on tehty yhteistyössä muiden supertyyppi-keräilijöiden kanssa.
via Style Bubble
Monki-kauppa aukeaa 19.5. Aleksilla! Nyt kiinnostaa puuvillaneuleet, väljät bleiserit, pitkä mekot ja tietenkin pompomit.
En malttanut olla sohaisemattaa tulenpalavaan aiheeseen: turkiksiin. Kuukausiliitteen maaliskuun katutyylipalstalla on helsinkiläisten nuorten naisten turkkityylejä.
Oli kaksi syytä, miksi oli ihan pakko tarttua turkiksiin. Eka on tietenkin se, että vintageturkiksia näkyy katukuvassa ihan hulluna, niin Helsingissä, Tuholmassa kuin New Yorkissa. Olisi jopa väärin ja kieroa, jos asiaa ei jossain käsiteltäisi. Minusta turkisten ei tarvitse olla tabu, josta ei saa puhua. Toiseksi minusta (ihanan kiivaana) käytävään turkiskeskusteluun mahtuu muitakin puheenvuoroja kuin “puolesta” ja “vastaan”.
Mitäkö mieltä sitten itse olen? Omistan äidin vanhan karvalakin, isotädin minkkistoolan ja viisi vuotta sitten ostetun Uff-turkin lasten mallia. Ne kirvoittavat muuten aina kommentteja ja ihastelua. Mutta eivät ne ole mitenkään rakkaimpia vaatteitani, vaikka sukuperintöä ovatkin. Uutta turkkia en ostaisi – tietenkään! En kannata turkistarhausta – miten voisinkaan! Olisi mahtavaa, rohkeaa ja edelläkävijämäistä, jos Suomikin kieltäisi turkistarhauksen.
Freelance Writer, Street Style Photographer
email:
mobile: +358 50 538 3530
Huhtikuun Trendissä…
… on asiaa muun muassa kaksosista ja visualisti Jaana Sarasteen ihana huvikumpumainen hima. Kaksosilla on maaginen yhteys ja tyylituomari aina vierellä. Jaanalla on kukkatapettia, pyöreä räsymatto, nahkahapsumatto ja venäläisiä kirppariaarteita. Mitä sitä nainen muuta kotiinsa tarvitsee?
Huhtikuun Trendi ilmestyi eilen ja se on muuten myös suuri hiusnumero.
Kuva: Chris Vidal Tenomaa.