Ei, tämä ei ole Design Forumista pöllitty ryijy, vaan uusi vaatelöytöni! Tosin hieman ryijyn kaltainen ja siksi kutsun häntä röijyksi. Hapsuineen ja karvaisine pintoineen minusta varsin hieno. Käsityötä 60-luvulta. Ps. Ottakaa röyhkeä varas kiinni!
Daniele Tamagnin kuvakirja Gentlemen of Bacongo on mahtava dokumentti paikallisesta tyylivillityksestä. Kongon pääkaupungin Brazzavillen miehet ovat kehittäneet omanlaisensa dandyismin. Miehet koreilevat pinkeissä puvuissa sikaria imeskellen ja hattu vinossa. Yhdessä ja samassa asussa saa olla korkeintaan kolmea väriä. Vaatteet, brändit ja ulkoasu ovat kaikki kaikessa. Kontrasti rapistuneen ympäristön kanssa on valtava. Ehkä kongolaismiesten rahoille olisi muutakin käyttöä kuin räätälöidyt puvut? T Magazinen blogista löytyy muutama kiinnostava kanta puolesta ja vastaan.
Mutta miksi juuri kongolaiset rakastavat näyttäviä asuja? Kongo-kirja sytytti minussa kaukokaipuun. Olisipa ihana päästä pariksi kuukaudeksi maailman toiselle laidalle dokumentoimaan paikallisia tyylikunkkuja…
Freelance Writer, Street Style Photographer
email:
mobile: +358 50 538 3530
Sotaista muotia
“Tänä keväänä aion hankkia lottapuvun!”, kertoi muotialalla työskentelevä keski-ikäinen nainen tänään. Lottapuku on hänen vastauksensa kevään militaristi-trendiin. Vau, sanon minä, ja hui, sanon myös! Kun viitisen vuotta sitten aloin käyttää Munsalan kansallispuvun mekkoa, mietin aika pitkään, onko homma ok. Liian isänmaallista? Suuttuuko joku? Munsala-mekon kauneus vei voiton ja käytän mekkoa edelleen kun sille päälle satun. Mutta lottapuku. Isoäitini pukuun en rohkenisi kajota. Siinä on niin paljon latausta ja tunnetta. Vai olisiko mummu ylpeä, jos ottaisin puvun käyttöön?
Lottapuku on muutenkin ajankohtainen. Antti Asplund teki siitä omat versionsa Suomen Pukutehtaalle. Charlottes by the Floodlights -mallisto esiteltiin viime viikonloppuna.
Oma vastaukseni militaristiunivormu-trendiin on Escadan villamekko, jonka löysin Uffilta. Poistin toppaukset ja lyhensin 20 senttiä. Tässä pikku vilautus!