Kunpa tämä olisi vitsi. Only lennättää yksityiskoneellaan uutta farkkumallistoa ympär ämpär Euroopan. Tammikuun 25. päivä kone laskeutuu Helsingin Malmille.
Miten niin vanhanaikainen markkinointikonsepti. Kikka olisi voinut toimia 1950-luvulla, kun uutuudet levisivät oikeasti hitaasti maasta toiseen. Vuonna 2010 yksityiskoneen lennättäminen on yksinomaan surullista, päätöntä ja typerää.
Ps. Ei se ollut vitsi. Posti toi tänään “boarding passini”. Lennätän sen suoraan jätepaperiin.
Amerikan kolleega
Posti toi vihdoin ja viimein kirjapaketin ja The Sartorialist -opuksen! Ehdin jo kovistella Amazonia ja pelkäsin naapurin pöllineen mun kirjaboksin, heh. Ihana opus, vaikka heti alko sivut irtoilla. Kiinnostavaksi kirjan tekee Scott Schumanin pikku tarinat kuvaustilanteista.
Schuman kirjoittaa, miten pukeutumisessa on ennen kaikkea kyse itseilmaisusta. Ja miten usein ne, jotka ovat (vielä) hukassa oman identiteettinsä kanssa, keksivät kiinnostavimmat tyylit. Kuten teini, joka kokeilee vähän kaikkea ja luo yllärikombinaatiota. Kiinnostava pointti, todellakin. Yleensä kun ajatellaan, että tyylinsä löytää vasta sitten kun on löytänyt itsensä.
Yhdessä toisessa asiassa olen eri linjoilla Amerikan kolleegan kanssa. Siinä missä Schumanille riittää yksi kiinnostava elementti asussa, minä haluan kuvan vasta sitten, kun koko asu muodostaa jonkinmoisen kokonaisuuden. Jos on rumat ja mauttomat kengät, en vaan kerta kaikkiaan pysty kuvaamaan. Mutta mepä otetaankin aina kokovartaloita, kun Scott voi näppärästi rajata rumuudet veke… (Yhdestä kuvasta oli muuten rajattu pääkin pois.)
Schuman on mun mielestä parhaimmillaan miesten tyyleissä. Naisten puolella on joskus todella kummia valintoja, kun mennään pois Vogue-toimituksista ja näytöskermasta. Kaiken kaikkiaan voisin toivoa, että useampi nuori mies pukeutuisi kuin tukholmalainen sivulla 325.