Hei sinä isä tai äiti. Armahda lastasi toppahaalarivankeudelta. Mikään ei raasta sydäntäni niin kuin ekaluokkalaisen kokoinen ja oloinen lapsukainen puettuna toppahaalariin.
Toppahaalari on vauvojen ja taaperoiden (ja laskettelurinteiden vaatepukine). Kun lapsi ei enää kulje rataskyydissä, hän ansaitsee kunnon vaatteet. Ota lapsi pois haalarista ja anna hänelle irtotakki.
Liian pitkään jatkettu haalaripakko aiheuttaa lapselle vakavia traumoja, joita on myöhemmin turha yrittää paikkailla. Olen nähnyt lastenvaateliikkeen ikkunassa niin jättimäisiä haalareita, että olisin itsekin mahtunut niihin. Sydämeni itki verta sen lapsen puolesta, joka niihin jonain päivänä joutuu vankeutumaan.
Kuralaatikot ja pihaleikit erikseen, sinne voi vaikka äitikin rymytä kokohaalarissa.
Tunnustan, että kuljin vielä ekalla luokalla toppakankaasta ommelluissa henkselihousuissa. Mutta ne olikin äidin tekemät, tummanruskeat, kukallisella vakosametilla koristellut (kukallisen vakosametin jälkeen ihanampaa oli vain japanilaistyyliset tikkitakit duffelinapeilla) ja mulla oli hupullinen takki samaa sarjaa. Ei jäänyt traumoja.
Aarrekätköllä
Mulla on yläkomero, jonne tungen aina kaikki ylijäämäostokset ja tuliaiset. Mulle liian pienet vaatteet, oudot lelut ja tuliaisrihkaman. Eilen kapusin kaapille penkomaan, kun mietin sopivia jouluyllätyksiä. Löytyi ruskea paperipussi täynnä aurinkolaseja. Nämä yhdet oli aika mahtavat. Olin ne kokonaan unohtanut, vaikka muistan hyvin sen ihananoudon papan Brooklynissä, jolta ne ostin. Nämä päässä kuljen, kun kevät tästä voittaa.