Kävin eilen KOM-teatterissa katsomassa Vanja-enoa. Toka penkkirivillä istuvan kaikki energia meni puolitiehen jääneen puvustuksen ihmettelyyn. Miten voi 1800-luvun lopulle sijoittuvassa näytelmässä puolella näyttelijöistä olla nykyaikaiset halpiskengät? Ja kun puvustuksella muutoin yritettiin selvästi tavoitella venäläistä 1800-luvun tyyliä.
Mälliselle ei ollut löytynyt kenkiä ollenkaan. Joutui raasu näyttelemään kanariankeltaisissa tarjoustalon krymppysukissa. Ja lyön vaikka vetoa, että Valkeejärvellä oli omat housut jalassa. Taas. En jaksa edes muistaa kaikkia niitä KOMin näytelmiä, jotka Mällinen on ilmiselvästi näytellyt ikiomissa mustissa trikoissaan.
Jos puvustatte, niin puvustakaa pliis kunnolla.
Onneksi lavastus oli onnistunut. Kliseisyydestä huolimatta tykkäsin koivunrungoista, punaposkisista omenoista, kyntteliköistä, kirjapinoista ja helmitauluista, joista lähti ihana sateen ääni.
