Mekkojumi

Äh. Olen jumissa mekkoihin. (Lasken tässä mekkoihin kuuluviksi myös erilaiset jättikaavut ja isot paidat.) En pysty pukeutumaan mihinkään muuhun.

Farkkuja ei pysty käyttämään, kun ne on kankeita ja puristaa. Makkarankuoripillit voisi heivata jo jonnekin kauas, pliis. Leveälahkeisia farkkuja ei tällainen tappi voi pitää ilman korkoja ja koroissa taas en pysty koko päivää tuolla viipottamaan. Ei sen puoleen että olisin hauskanmallisia leveitä lahkeita missään nähnytkään. Lopputulema: Mulla ei ole yksiäkään kivoja farkkuja enkä edes keksi millaiset ois kivanmalliset farkut juuri nyt.

Entäs shortsit! Jo pelkkä sana oksettaa. Lisääpä siihen eteen vielä sana city, niin pyörryn JA oksennan. Miksi kaikki hauskuus tarvii aina pilata asian liikakäytöllä ja ryöstöviljelyllä? (Pst. Shortsit+saappaat -yhdistelmä ei sitten pue juuri ketään, arvon rouvat.)

Ja hameet! Ihan liian hankalia verrattuna mekkoihin, joita ei tarvii yhdistellä yläosiin.

Haa mutta onneksi on haalareita. Haalarit on mekon veli! Yhtä mutkattomia ja ihania.