Äh. Olen jumissa mekkoihin. (Lasken tässä mekkoihin kuuluviksi myös erilaiset jättikaavut ja isot paidat.) En pysty pukeutumaan mihinkään muuhun.
Farkkuja ei pysty käyttämään, kun ne on kankeita ja puristaa. Makkarankuoripillit voisi heivata jo jonnekin kauas, pliis. Leveälahkeisia farkkuja ei tällainen tappi voi pitää ilman korkoja ja koroissa taas en pysty koko päivää tuolla viipottamaan. Ei sen puoleen että olisin hauskanmallisia leveitä lahkeita missään nähnytkään. Lopputulema: Mulla ei ole yksiäkään kivoja farkkuja enkä edes keksi millaiset ois kivanmalliset farkut juuri nyt.
Entäs shortsit! Jo pelkkä sana oksettaa. Lisääpä siihen eteen vielä sana city, niin pyörryn JA oksennan. Miksi kaikki hauskuus tarvii aina pilata asian liikakäytöllä ja ryöstöviljelyllä? (Pst. Shortsit+saappaat -yhdistelmä ei sitten pue juuri ketään, arvon rouvat.)
Ja hameet! Ihan liian hankalia verrattuna mekkoihin, joita ei tarvii yhdistellä yläosiin.
Haa mutta onneksi on haalareita. Haalarit on mekon veli! Yhtä mutkattomia ja ihania.
Bisnestyylejä
Kauppalehdon Optio pyysi mua bongailemaan kadulta bisnespukeutujia. Tulokset on nähtävillä tän viikon Optiossa. (Pahoittelut tuosta Katin kuvan ikävästä pikselöitymisestä. Pitää pyytää ATK-tukea vähän säätämään sivuja!)
Bongasin vaikka kuinka monta styleä nuorta miestä ja aika monta vanhempaakin. Naiset oli tässä genressä todella vaikea pala! Ei meinannut löytyä sitten millään. Aluksi keski-ikäiset naiset näytti kaikki mun silmissä ihan samalta, mikä oli yllättävää. Ennen ajattelin keski-ikäisten miesten olevan kaikki samannäkösiä.
Moni sanoo, että naisen on suomalaisessa bisneksessä edelleen vaikea pukeutua. On helpompi maastoutua hypertylsään mustaan jakkupukuun (jonka päälle syyskolealla viritellään viitta taikka suurensuuri huivi…) kuin mitenkään korostaa omaa persoonaa. Jos nainen pukeutuu bisneksessä erottuvasti, uskottavuus menee. Huomio ei pysy asiassa, vaan siirtyy naiseen ja hänen vaatetukseensa. Niinkö?
Toisaalta miehen perusasu eli puku on niin tylsä ja kaavamainen, että kun siihen tekee pienenkin muutoksen, huomio on heti taattu. Mies voi aika vähällä luoda erottuvan, hauskan ja persoonallisen bisnestyylin.
Muistan kyllä edellisestä elämästä, miten teki mieli maastoutua joihinkin anonyymeihin tylsisvaatteisiin, kun oli tapaamisia keski-ikäisten miesten kanssa. Kun kriisi oli isoimmillaan, hankin Zarasta vaaleansinisen kauluspaidan. Se päällä tunsin saavani vähemmän huomiota, mikä oli hyvä. En jotenkin halunnut tuoda omaa persoona mukaan niihin työtilanteisiin. En osaa sanoa, mistä se johtui…ehkä omasta epävarmuudesta tai siitä, etten oikein viihtynyt noissa tilanteissa.
Ja oli toden totta tosi tylsää, ettei voinut aina mennä töihin lempivaatteissa. Viikonloput oli irrottelua varten. Enää en moiseen suostuisi.