Oi onnea. Johannes Rojola tuli käymään Helsingissä ja saatiin tämä tyylikuningas vihdoin ikuistettua HEL LOOKSiin. Tsekkaa lisää Johanneksen tyylejä Lennetään avaruustanssiin -videolta. Huippumusa, huipputyylit!
Sain hauskan tehtävän: Kuvaan Espoon kaupunginmuseolle päähinepäisiä ihmisiä. Kuvat tulevat esille syyskuussa avautuvaan Pääosassa hattu -näyttelyyn.
Jos tyyliisi kuuluu näyttävä, erikoinen tai hauska päähine ja olet valmis kuvaan, ota yhteyttä: liisa at kutita.net. Kokoelmasta puuttuu ainakin ainakin Prada-henkinen turbaani, stetson ja taitelijabaskeri. Kuvaan hattuhenkilöitä vielä tämän viikonlopun, joten ilmottaudu pian!
Ps. Näyttely avautuu ensi tiistaina 25.9. Paikka Weegee-talo Espoossa.
Toinen viha-rakkaus -merkki on Cheap Monday. Farkkuja, jotka ei mene jalkaan edes väkisin ja jos menevätkin, eivät ainakaan istu meikäläisen pepun päällä. Silti Cheap Mondayn hupsua ja omaa meininkiä ei voi olla fanittamatta.
Talousuutisetkin sen todistavat: Vuosi 2006 oli Cheap Mondayn. Farkkufirman liikevaihto kasvoi 450 prosenttia. Nyt kaikilla on jo Cheap Mondayt, yhdet tai useammat. Kaksi vuotta sitten ei ollut. Siinä oli varaa kasvaa.
Perustaja Örjan Anderssonilla riittää puhtia pyörittää myös ihka ikiomaa Qoniak-merkkiä. Läikkä- ja täplävärjätyt vaatteet muistuttavat Daniel Palillon kaavuista, korkeavyötäröiset farkut ovat vähän pidemmälle kehitelty versio Cheap Mondayn kreiseistä Eiffeleistä. (Klorite-pullo vaan käteen, niin itsekin voi loihtia vanhoihin farkkuihin samaa tunnelmaa…) Kivipestyt farkut istuvat edestä kuin pikkulapsen mahan yli vedetyt pöksyt, se on mahtavaa. Kovin on kasaria muuten. Moni ei voi kestää, mutta minusta näissä on rutkasti enemmän meininkiä kuin Cheap Mondayn omissa, kovin tylsissä mallistoissa.
Tukholman American Apparel on avannut ovensa. Nyt ihan oikeasti ja kaupasta saa muutakin kuin kaljaa. Taas yksi hyvä tekosyy lähteä viikonloppureissulle naapuriin.
Aloin jo suunnitella AA-matkaani. Uutuuksista löytyi ihana kiiltäväpintainen luistelijanmekko, Coming soon -osastosta korkeavyötäröiset legginsit ja tulppaanihame. Samassa muistan, että vaatekaapissani on useampikin korkkaamaton AA-erikoisuus. Esimerkiksi olkapääosastoa villisti leventävä lyhythihainen body. Ruskeaa kokovartalohaalaria olen käyttänyt peräti kerran. Lenkillä.
Tylsistä t-paidoista ja liian hulluista vaatteista, siitä on mun American Apparel tehty. Parhaat merkit on niitä, joita ei voi kun rakastaa ja vihata.
80-luvulla kampaajilla oli työasuna haalarit. Kampaajan haalarissa oli pitkät hihat ja se kurottiin ohuella vyöllä. Yleisin väri oli valkoinen. Helsingin Mäkelänkadulla on pikkukampaamo, jonka kampaaja kahistelee edelleen valkeassa haalarissaan.
Kaveri muisteli sukulaiskampaajaa, joka 90-luvulla ompeli itse työasunsa. Settiin kuului aina paitis (mikä sana!), väljät suorat housut runsailla laskoksilla ja liivi samasta kankaasta.
Nykyisin kampaajat pukeutuvat mihin sattuu.
Löysin UFFin euron päiviltä tipunkeltaisen Smithy’s-haalarin. Tuntematon poika kommentoi, että mun on pakko ostaa se, koska se näyttää niin kreisiltä. Ja minähän ostin. Huumoriasusta tuli lempipuku, kun leikkasin puntit ja hihat lyhyiksi. Sukkisten tai leggingsien kanssa pikkuhaalarissa tarkenee jopa syysillassa.
Freelance Writer, Street Style Photographer
email:
mobile: +358 50 538 3530
Tulossa: tavallisuus
Kaverin kampaaja oli sanonut, että ensi talven trendinä pojilla on sellaset ihan tavalliset hiukset. Sellaset, jotka saa, kun tilaa: “Sellanen lyhyt malli.”
Ja kappas, myös Artekin Mirkku Kullberg julistaa tavallisuutta uudessa muotoilualan manifestissaan: “Tavallisuus on kiinnostavampaa kuin seikkailu ja yllätyksellisyys.”
Kun kaikkea on paljon ja kaikki on erilaista, tavallisuudesta tulee taas se juttu. Enää ei tavoitella erikoisuuksia, vaan tavallisuuksia.
Ensin sitä ajattelee, että jee, kiva olla ihan tavallinen vaan. Ei tarvii yrittää olla mitään erityistä, panostaa ja erottautua! Mutta sitten onkin vaikea keksiä, miltä se tavallinen oikein näyttää. Ketkä on niitä tavallisia ihmisiä? Ehkä ne on niitä näkymättömiä keski-ikäisiä miehiä, jotka ajaa aamulla töihin ja viideltä takaisin himaan. Niitä joiden kasvoista ei jälkeenpäin muista yhtään mitään. Mutta mitä hittoa niillä on oikein päällään?