Aika sen kun hurisee, enkä ole vieläkään informoinut Istanbul-seikkailuista. No nyt tulee Turkin terveisiä!
Tämä kaikki oli kivaa:
Meidän hotelli Büyük Londra. Siellä aika oli pysähtynyt vuoteen 1892, jolloin ihanuus oli rakennettu. Aulabaarissa undulaatit liversi, hieman hömelöt tarjoilijat palveli kissimirreissään ja paikalliset artsutyypit kännäsi.
Mosaiikit ja moskeijat.
Hupsut kaupat. Ostin herra Mustafalta samettiset kotikengät ja aikamonta happy face -rintamerkkiä ja -avaimenperän. Basaarissa shoppailin neonkirjavia villatöppösiä talven varalle.
Meri ja lokit, niin kun etukäteen arvasin.
Ruoka. Vihreällä pistaasilla täytetyt leivokset.
Tulppaanimeret.
Hassut liikennevälineet: tunnelissa kulkeva ratikantapainen ja monet paatit.
Suloinen Bilge ja Bilgen kengät.
Mummujen ja pappojen tyylit. Nykynuorisosta mulla ei sitten olekaan mitään kerrottavaa. Ei käy kateeksi Istanbul Street Stylen pitäjiä. Väkeä riittää, mutta tyylejä ei. Siitä ainoa miinus ihanalle Istanbulille! Ai niin, kahvikin oli hiton pahaa.
Jos tahdot nähdä kuvia, klikkaa tuonne vasemmalle alas mun Flickriin!
2 Comments