Heureka! Sain mahtavan idean, joka jopa toimii. Se on tällainen.
Kaappeihin on kertynyt valtava määrä 70-lukuisia, hipahtavia pieni-talo-preerialla -mekkoja. Ihania ja suloisia, mutta päällä pöljän kirjastotätimäisiä. Pientä kukkaa, ruutua, röyhelöä – tiedät varmaan.
Kekkasin, mikä mekoissa mättää: vääränlainen vyötärön korostus. Niinpä leikkasin mekoista vyötäröltä 10 senttiä pois, vyötärö kohosi kohti kainaloa ja ta-daa, mekko sai uuden elämän. Jopa kehuja eilen.
Nyt painun tuunaamaan seuraavaa mekkopoloa.
Inspiration Station
Kävin eilen kääntymässä Designmuseon Meksiko-näyttelyssä. Silkkaa mahtavuutta ja inspiraatiotruuttausta! Joudun menemään uudestaan, koska tuhrasin kaiken ajan tekstiilihuoneessa, kun piti piirrellä muistilehtiöön mekon ja paidan malleja.
Onneksi näyttely jatkuu tammikuun 14. päivään asti. Designmuseon sivuilla olevat kuivakat kuvat eivät sitten anna yhtään oikeutta näyttelylle, jonka helmiä ovat tekstiilien ohella ainakin ite-hengessä väkerretyt villit naamiot. Koruvitriinejä en ehtinyt vilkuilemaan vielä ollenkaan.
Pitkän miinuksen Designmuseo saa kökkösuomesta. Ei ihme, jos nuoriso ei osaa kirjoittaa, kun museossa annetaan tuollaista mallia! Niin huonoa suomea, etten saanut teksteistä edes mitään selvää. Häpeällistä.
Keramiikkavitriini antoi inspiraatiota eteiseen valmisteilla olevaan joulupuuhun. Siitä lisää myöhemmin!