Kuinka olla herrasmies? Jos aihe askarruttaa, kehotan vierailemaan tyyliniekka Petja Jäppisen sivulla, www.ihmiskunta.org ja sieltä Sata sanaa vaatteista. (Sori, linkitysmahdollisuus puuttuu toistaiseksi, koita kestää kamu.) Petja opastaa sinut aidon tyylin lähteille. Viime aikoina Petjaa on kiinnostanut mm. Tattersall, tweedin kaveri. Tattersall on yksi niistä keinoista, joilla ei voi mennä metsään. Ruutupaidat, the way to go.
Petja vannoo myös vanhanaikaisen muistilehtiön nimeen. Niin minäkin. Vai haluaisitko sinä tutustua maailman ihanimpaan poikaan käyntikortin välityksellä? Minulle puhelinnumero muistilehtiöstä repäistylle arkille kirjoitettuna, kiitos! (Myös vanhanaikainen kalenteri on kova sana. Sitä on paljon tyylikkäämpi selata kuin epäromanttista kännykän näyttöä.)
Jos haluat olla vähän modernimpi herrasmies, klikkaa www.manolo.se. Samalla kun opit, miten yhdistellä vaatteita ruotsalaisen tyylikkäästi, treenaat ruotsiasi. Ta-daa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Värien aatelia
Persikanväristen Wood Wood -housujen myötä olen löytänyt koko kimaran uusia värejä. Persikan rinnalla niin moni väri näyttää niin hyvältä! Hailakansininen, harmaa, kirkkaanvihreä ja haalistuneempi vihreä, kaikki maailman turkoosit, violetti, vaaleankeltainen. Pökerryttävän ihania komboja. Lääh, näistä ei voi saada kylliksi. Jo jäihin pannut trikoopaidat pääsivät taas paraatipaikalle, kun persikka ne pelasti!
Jotkut kutsuvat noita pastellimaisia herkkuvärejä harlekiiniväreiksi. Minulle ne ovat muovivärejä. Ne ovat niitä värejä, joita löytyy vanhoista auringonpaisteessa kauhtuneista muoviämpäreistä mummulan pihalta. Ja niitä värejä, joissa tehtiin maamme ekat muoviastiat 50-luvulla. Ne ovat ylipäätään aika viiskytlukuisia ja samalla kasareja värejä.
Olen aina ollut heikkona muoviväreihin. Kun näen muovivärisen trikoopaidan, haistan vanhan muovilelun ihanan hajun ja muistan jokakesäisiä pihaleikkejä mummulan pihalla ruskean kiviportaan vieressä.