Hei kuka kävis mun puolesta UFFilla tms ja tois mulle vähän liian ison naisten blazerin? Mielellään silkkivuori, niin et voin kääntää hihoja kivasti kokkityyliin kun tiskaan tms. Joku beige väri olis kiva. Tai muu maastoutuva.
Kun en jaksa itte, mutta pakko olis just nyt sellanen saada. Oon maailman ankein kaupoissakiertelijä. Jaksan just ja just kurkistaa lasin läpi, mutta sisään en jaksa mennä. Oon lykännyt jo viikon tätä UFFiin menoa. Me “the shopping maniac”.
Kuka kehittäis sellasen vaatetaksin. Voin piirtää mallin, niin osaat tuoda just oikeenlaisen.
Simmel, supersankarini
Georg Simmel on muodin guru. Kukaan muu kuin Simmel ei ole pystynyt (minua) tyydyttävästi selittämään, mitä muoti on. Simmelille muoti on jatkuvaa erottautumista ja sulautumista. Edelläkävijät keksivät ja luovat uuden muodin. Muut kopioivat perässä. Edelläkävijöiden on keksittävä jotain muuta, jotteivät näyttäisi ihan taviksilta. Ja niin se rullaa, loputtomiin, aina vaan. Niin yksinkertaista, niin nerokasta, niin oikeassa!
Otetaan esimerkki: rakkaat shortsit, lempparini. Vuosi ja kaksi sitten shortsit olivat hauska vaatekappale, sillä niillä pystyi erottautumaan. Nyt kun joka liike ja lehti truuttaa ulos shortseja ja shortsityylejä, ne ovat mainstreamia. Mainstream on tylsää. On keksittävä jotain muuta, jotta voi erottautua massasta!
Ennen oli toisin. Muodit levisivät hitaammin ja erottautuminen oli helpompaa. Ihmiset olivat myös varovaisempia pukeutumisessaan. Haepa nyt farkkuhaalarit Tokiosta, niin ensi viikolla niitä on jo kymmenillä. No niin, siinä meni senkin jutun ihanuus. Tai henkselit! Ennen kuin ehdin päättää, sopivatko ne minulle ollenkaan tai minkä kanssa niitä pitäisin, joudun jo luovuttamaan.
Tai sitten minusta on tullut vanha ja kankea kolmikymppinen, joka ei enää oikein jaksa pysyä muodin pyörässä. Hmm. Mietinpä sitä.