Ehdin vihdoinkin katsomaan Brokeback Mountainin. Uuh, mikä rodeo! Nyt vasta hinkuankin sitä täydellisesti istuvaa ja sopivan pehmeäksi kulahtanutta farkkupaitaa. Haluan myös buutsit ja cowboy-hatun! Ja narusolmion. Tarvitsen ilmiselvästi myös lisää ruutupaitoja, pieni talo preerialla -röyhelöitä ja flanellia. Give me my jeans overall! Lasso liehumaan, jii-haa!
Grr, miksi taannoin meninkään viemään vanhat buutsini kierrätyslaatikkoon. Sain ne ysiluokalla. Kävin ne varta vasten hakemassa yhtenä viikonloppuna Helsingistä. Isotäti maksoi. Kun menin maanantaiaamuna kouluun uudet lännenkengät jalassa, piti ne laittaa luokassa kiertämään. Niin ihmeelliset ne olivat.
Puvustaja Marit Allen oli luonut niin ihanaa ajankuvaa, että leffa on melkein nähtävä uudestaan. Hieman kyllä ihmettelen, miten lännenmiehet ovat muka näyttäneet ihan samoilta 60-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla ja omien silminnäkijähavaintojeni mukaan vielä 90-luvulla ja tällä vuosituhannellakin. Sama nilkkaan buutsin päälle kuroutuva, kaventuva ja töpösti laskostuva farkunlahje. Ihastuttavaa. Mutta apua, lähennemmekö jo vaihetta, jossa suomalaisperinteiset buutsimiehet alkavat näyttää hyviltä? Pelottavaa kerrassaan. Ajatus kun ei ole ihan mahdoton, pakko myöntää.
Mutta itse elokuva. Mahtava, menkää itse katsomaan!
Euron ihmeitä
Nostimme lauantaina perinteen sille kuuluvaan kunnia-asemaan ja kipitimme kaverini kanssa tasan kello kymmenen aamulla UFFin euron päiville. Ovelle oli kertynyt jo mittava jono, jota turistit kuvasivat digikameroillaan. Tulivat tosin jonon perässä sisään.
Saalis oli kohtuullinen. Mukaan tarttui (ja nimenomaan tässä järjestyksessä):
1. Tummansininen unkarilais-kansallisesti kirjailtu poncho pystykauluksella. Pahimmillaan kuin pään yli vedetty pöytäliina, parhaimmillaan söpö kevätviitta.
2. Musta-valkoinen nahkapaloista virkkaamalla koottu lepakkohiha-paita. Joo, juuri sellainen, mitä ajattelet! Jos ei tätä tule pidettyä, niin sainpahan ainakin eurolla valtavan kasan nahkatilkkuja.
3. Harmaa nahkatakki merkkiä Mokka-Nahka. Pidetty päällä jo kahdesti ja toimii täydellisesti.
4. Intialais-kansallisesti kuvioitu farkkupaita. Liian leveä, mutta koitan kaventaa. Omituisen jäykkää kangasta. Ei yllä Brokeback-tasolle, mutta kelvannee siihen asti kunnes löydän sen täydellisen.
5. Vaaleanpunainen hedelmäkuvioinen jätti-t-paita, one size. Ihanaa trikoota.
6. Vaaleanpunainen lepakkohihainen kauluspaita. Odotan, kunnes tulee muotiin. Ei mene kauaa. Ehkä vain viikko tai pari. Vaatii kaverikseen vyötärövyön. Tällaisia käyttivät opettajat vekkihameen kanssa, kun kävin ala-astetta. (Edellisiltä euron päiviltä ostin samanlaisen mutta sammalenvihreän.)
Pari tuntia UFF-kirmailun jälkeen löysin metodistiseurakunnan kirpparilta sähkönsinisen paitapuseron, jossa laivastohenki kohtaa Lady Dianan. Se päällä olen jo aika lähellä ikuista tyyli-idoliani, Lady Di:tä.